Pitkästä aikaa kuulumisia :)

En oo kirjotellut mitään pitkään aikaan... Ei oo ollu kisoja, ei inspiraatiota alkaa kirjoittamaan ja koulu on painanut päälle. Viiminen puoli vuotta yläkoulussa menossa, joten nyt on rasitettu aivoja lukiostressillä.

Mitäs meille nyt sitten kuuluu? Lukioita on tosiaan mietitty paljon, se ei nyt liity tän blogin urheilu-aiheeseen. Ainakaan vielä ei liittynyt, mutta seuraavassa lauseessa liittyy, ainakin jotenkin. Olen päättänyt hakea Turkuun, Kerttulin urheilulukioon. Se olisi helpoin tapa yhdistää treenit, lukio ja kisareissut (lomien saaminen onnistuisi helpommin, koska urheilulukio joustaa hyvin ja tukee kisareissuille lähtemisissä). Pisteraja on kuitenkin sen verran korkealla, että sinne ei niin vaan pääse sisään. Pisteisiin lasketaa keskiarvosta tulevat pisteet, lajiliitolta (mun tapauksessa VUL) ja osa pisteistä tulee testeistä, joissa on mm. venyvyyttä, kestävyyssukkulajuoksua, 50m juoksu, punnerruksia ja sen sellaista. Mun on siis pidettävä ka. samana ja yritys sen nostamiseen on kova. Kun kokeita alkaa tulemaan, ne menee reenien edelle. Ensi kesänä siis odottaa paljon reenejä...

Viime viikolla meni reenit vielä vähän koulun edelle. Perjantai kului mulla koulun sijasta Hyvinkäällä treenaamassa... Mä luulen että tästä tulee vaan pätkä tekstiä, jossa selitän mitä tapahtu ja mihin aikaan, mä kirjotan niin aika useesti. Taidanpa kokeilla jotain muuta, miltäköhän viikonloppu mun mukaan olleen Rallin näkökulmasta kuulostaisi? Voi olla, että se toimisi, siispä kokeilen, aloittakaamme alusta.


                    Treeniviikonloppu hyvinkäällä, Rallin silmin

Ralli ja Bolt saapuvat maaliin 5.4km lenkiltä!

Torstai-iltana pääsin pitkästä aikaa yksin autoreissulle. En kyllä tienny mihin oltiin menossa, mut Jonnalla oli hirveesti tavaraa mukana. Kun oltiin tultu perille johonkin, päsin autosta ulos. Näin paljon autoja ja sitten... Junia! Olin ollut kaks kertaa aikasemmin junassa, Kuopioon ja takasin sieltä. Äiti ja Jasmin tuli saattamaan meidät junaan. Olin ihan innoissani ja ihmettelin et mikä sillä Jonnalla nyt on ongelmana (ei se mun taluttaminen ja laukun sekä suksipussin kantaminen junaan nyt niin hankalaa voi olla, vai voiko muka). Kun Jonna vihdoin sai vaunun oven auki, se alko etsiä meidän paikkaa. Samassa rivissä meidän kanssa olisi istunut joku ihana pikkukoira, joka melkeen puri mua huuleen, mutta siitäpä mä vasta innostuin, ehkä se halus vaan leikkiä. Jonna päätti siis sen pikkukoiran omistajan kanssa et me jäätiin pari riiä taaemmas istumaan, ilkeetä. Junamatka oli mun mielestä tosi hauska, konduktöörikin kävi. Tosin se kysy oonko mä vihanen ennen ku tuli lähemmäs tarkistamaan lipun, enhän mä nyt niin pelottavan näkönen oo. Istuin suurimman osan matkasta Jonnan sylissä, mikä ihana paikka ja siitä näkee koko vaunun penkkien yli. Jossain vaiheessa Jonna alkoi laitamaan takkia ja mäki sain takkini takasin päälle, mä innostuin jo että mihin lähettäisiin. Jonna kuitenki käski odottaa, joten istuin sitte sen paikalle. Vihdoin juna kuitenki pysähtyi ja me mentiin ulos.

 Olimme Pasilan asemalla, eikä ollu mitään hajua mihin mennä. Jonna talutti mut johonkin, ei tainnu sekään tietää mihin. Siinä me sit tapitettiin paikallamme ja mä aloin jo turhautumaan ku mitään ei tapahtunu. Sit Jonnan puhelin soi ja puhelun päätyttyä me lähettiin takasin päin. Jonna oli jo melkeen liukuportaissa, kun mä päätin etten todellakaan oo menossa niitä pitkin ylös. Pidin jarrut pohjassa ja Jonna yritti saada mut menemään niihin portaisiin namupalan perässä, luuli varmaan et olisin tarpeeks tyhmä mennäkseni, en menny. Siispä me etittii tavalliset portaat. Ylhäällä oli paljon ihmisiä ja sitten me vaan odotettiin. Odottelun jälkeen meidät tultiin hakemaan. Pääsin Tanjan auton takapäähän nukkumaan, matka oli niin raskas, että uni maistui. Automatkan jälkeen mut jätettiin auton hetkeksi odottamaan, kun Jonna ja Tanja meni käymään jossai talossa sisällä. Tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja siirryin etupenkille istumaan. Jonkun ajan päästä Jonna tuli hakemaan mut ja sain nähdä mun Bolt-veljen pitkästä aikaa. Meistä tuli heti parhaat ystävykset ja päästiinki matkustamaan yhdessä auton takapenkillä. Matkan jälkeen olin taas uudessa paikassa, tällä kertaa pääsin sisällekkin. Me nelijalkaset saatiin ruokaa ja seuraavaksi olikin yöunien aika. Mut jätettiin alakertaan häkkiin nukkumaan ja muut meni ylös.

Bestikset <3<3<

 Seuraavana päivänä käytiin vetoreeneissä. <3 Me vedettiin Boltin kanssa molemmat ihan super hienosti. Alkulämmittelyksi me juostiin jäällä, samoin loppuverkaksi. En saanut vetää kuin 3.4km, mutta kivaa oli. Kotimatkalla käytiin hakemassa mulle ja Boltille jotain Tanjan tavaroita seuraksi auton takapäähän. Jonna ja Tanja kävi päivällä kaupassa ja me nukuttiin Boltin kanssa se aika. Sit ne kehtas viel illal lähtee hiihtämään ilman meitä. Tosin me saatiin Boltin kanssa kattoo leffaa Jonnan ja Tanjan kanssa. Me tietenki nukuttiin vierekkäin ja päällekkäin, bestiksiä kun ollaan.







 Lauantaina me päästiin Boltin kanssa heti aamsta juoksemaan, vapaana frisbeen perässä. Päivällä meidän seuraksi tuli vielä Jade, joka oli kiva, koska se rapsutti mua ja Bolttia niin paljon. Me päästiin taas vetoreeneihin, joissa vedin Jonnaa 5.4km ja Tanjaa yhdessä Boltin kanssa n. 1km. Oltiin taas molemmat super taitavia vetokoiria. Lauantaina ei tapahtunu mitään muuta, mikä ois kiinnostanu meitä nelijalkasia. Noi vaan söi vähän epäurheilijamaisemmin ja me saatiin Boltin kanssa levätä ja odottaa seuraavaa päivää.

Velipojat lepää automatkalla :)

 Sunnuntai oli kaikista paras päivä! Saatiin vetää Boltin kanssa tosi pitkä matka. Ensin 5.4km niin, että Jonna ja Tanja vaan seiso suksien päällä ja roikku perässä. Toinen 5.4km mentiin reippaammin. Jonna oli musta kuulemma tosi ylpee, olin ilmeisesti vetäny hienosti. Ensin matkaan lähti Ari, mun ja Boltin Spence-velipojan kanssa. Toisena lähti Tanja&Bolt ja viimisinä me. Me jäätiin muista jonkun matkaa, koska noi rupes suoristamaan mun valjaita ku muut oli lähteny. Mä oisin omasta mielestäni voinu juosta vaikka valjaat väärin päin. Me kuitenkin otettii muut kiinni ja tultiin maaliin ekana. Oli raskas reissu, mut oisin voinu mennä vielä vähän lisää. Me kaikki oltiin mun velipoikien kanssa tosi hienoja vetureita! Loppupäivästä noi oli taas koko ajan pois, kaupassa ja viemässä Jadea, illalla kävi vielä paljussakin. Sit Jonna pakkas hirveesti ja taas lähettiin automatkalle. Me saavuttiin tuttuun paikkaan, juna-asemalle. Sielä me sit odotettiin hetken aikaa sisällä ja mua käytiin rapsuttamassa. Joku mies kyseli musta Jonnalta, kysy että oonko metsästyslinjanen (Haloo, etkö sä nää et mä oon supervetokoira!), sen jälkeen se alko selittää jotain vetojutuista ku Jonna sano et oon vetokoira. Jossain vaiheessa me mentiin taas portaat alas ja odotettiin pihalla hetki junaa. Tällä kertaa olin ainut koira meidän vaunussa. Tosin sielä oli pelottavia armeijan miehiä, joille piti vähän murista. Mulla oli matkalla tosi tylsää, ku Jonna ei ees antanu mennä moikkaamaan kaikkia ihmisiä. Kävin välillä sylissä ja menin takas lattialle, Nukuin Jonna laukunki päällä mut siinäkään ei ollu hyvä. Sähläsin sitten niin kauan, et onnistuin vahingossa tiputtamaan Jonna laukun penkiltä lattialle ja sit menin omalle penkilleni nukkumaan. Miten Jonna ei ollu tajunnu et haluun oman penkin ja miksköhän se alko olemaan vähän vihanen ku mä vaan liikuin koko ajan. Paikallaan oleminen on yliarvostettua ja enhän mä nyt missään junan lattialla voi nukkua. Parin tunnin matkan jälkeen, kun meillä oli taas molemmilla takit takasin päällä, oli aika siirtyä käytävään. Me odotettiin junan pysähtymistä ja siinäkin välissä pääsin puheenaiheeksi. Joku nainen tuli kysymään Jonnalta englanniksi et oonko mä vetokoira. Jonna tietenkin vastas et oon ja se nainen sano et oli kuulemma kattonut Jonnan housuista (sillä oli vullin asun housut jalassa). Riemu repes taas kun päästiin junasta ulos, äiti ja iskä oli odottamassa meitä. Kyllä yöllä maistui uni rankan, mutta hauskan viikonlopun jälkeen.

Noniin, siinä oli vähän erilaisesta näkökulmasta tekstiä, en tiiä oliko hyvä vai huono juttu. Oli tosiaan tosi hauska viikonloppu parhaassa seurassa.
KIITOS JADE JA TANJA ihanasta viikonlopusta!!!

  Tällä hetkellä en oo ihan niin hyvässä kunnossa, mulle iski flunssa alkuviikosta, onneksi ei vielä viikonloppuna. Koulussa en ollut tänään enkä eilen, kurkku on ollut tosi huonona, ääni aika pahan kuuloinen ja nenäliinapaketteja on mennyt aika reilusti. Toivottavasti mä parantuisin pian ja pääsisin reenailemaan. Talvella on tiedossa ainakin suomen palveluskoiraliiton SM-kisat, koska VUL:n SM-kisoihin en saa osallistua. Pakko sanoa et kyllä harmitti, kun tajusin etten saa osallistua. Olin ihan innoissani osallistumassa, kunnes tajusin että IFSS:llä on uudistetut säännöt, joiden mukaan oon vuoden liian nuori. Soitin suoraan tuomarille ja kysyin asiasta, en saanut lupaa osallistua, joten me jätetään ne kisat välistä. Vaihtoehtona ois ollu harraste sarja, jonka takia me ei lähetä rovaniemelle astin ajamaan.

  Ainiin, meinasi unohtua. Pääsin VUL:n lehteen harrastajahaastatteluun ja Koiramme-lehden nuorisopalstalle tehtiin juttu, johon mua haastateltiin valjakkourheilusta! Tällasia kuulumisia ja nyt tuli vähän pidempi postaus. :D

Kuntotestit, häjy-sprint ja treeniviikonloppu

Perjantaina hyppäsimme autoon aamupalan jälkeen koko perheen voimin, nokka kohti Vaasaa. Sippasimme siskoni kanssa perjantain koulupäivän, koska ensimmäinen kuntotesti Vaasaan oli varatyu puoli viideksi. Perille saavuimme kolmen aikaan ja neljän aikaan oli taas autossa istumisen aika, tosin vain parikymmentä minuuttia... Kuntotestit odottivat. Kuntotestit etenivät näin:
Ensimmäisenä juoksi äiti, koska mä en suostunut juoksemaan ekana. Eniten mua pelotti se, että mun verestä otettaisiin aina välillä näyte, yksi veripisara sormesta. Ei se veren ottaminen, vaan se että sormeani tökättäisiin neulalla. Ideana oli että ensin juostaan 3min jonka jälkeen otettiin veripisarasta näyte, 3min, näyte jne... Tuo toistettiin oisko ollu 4-5kertaa ja vauhti nopeni aina kun otettiin näyte. Jossain vaiheessa näytteiden opettaminen lopetettiin ja piti vain juosta niin pitkään kun pystyi. Lopettaa sai vain kun kuorma, eli yksi 30s pätkä loppui. Kun päätti lopettaa, piti vain hypätä pois matolta ja laittaa jalat maton sivuille. Tuossa välissä sai levähtää hetken, jonka jälkeen piti hölkätä vielä 3min testin aloitusvauhdilla.

 Lauantai olikin kisapäivä, mulla oli kaksi starttia. Juoksin Rallin kanssa ja Rikun kanssa meni yhden koiran kärryluokassa. Rata oli tosi raskas pienellä koiralla kickbiken kanssa. Ylämäet oli isoja ja paikoittain oli tosi mutaista, eli ylämäet taitettiin kickaria taluttaen juoksemalla ja mutaisissa kohdissa yritettiin kiertää, kiertäminen ei kuitenkaan aina onnistunut. Yksi radan mutalammikko oli niin leveä, että kiertäminen ei tullut kuuloonkaan ja niin mulla sit olikin kenkä märkä ja Rikulla ruskeat jalat... Juoksu kuitenkin tuntui sujuvan hyvin. Olin peloissani lopun pitkästä alamäestä, joka oli kaiken lisäsi todella pehmeä. Team Jonna&Ralli toimi kuitenkin taas loistavasti, Ralli veti kaikki (myös ne tosi isot) ylämäet laukalla ja se lopun pitkä alamäki tultiin leikiten alas. Pehmeä pohja olikin hyvä juoksemiseen ja juoksu tuntui hyvältä. Maaliin tultiin iloisin mielin, voittajina (eihän me oltu ku ainoot osallistujat sarjassamme)! :)

Tää oli tosi lyhyt postaus, mutta KIITOS ihanasta viikonlopusta kaikille ihanille treenikavereille, jotka ottivat osaa siihen!

Kärry-SM 2015 Jämi

Kakspäivänen kärry-SM kisa ohi, huhhuh. Pörri-mamman (8v) kanssa SM-kultaa! <3

  Kahden auton ja viiden ihmisen (minä, äiti, iskä, siskoni Jasmin ja Stefan) karavaanimme starttasi perjantaina päivällä kohti Jämiä. Perillä laitettiin koirat nukkumaan ja grillattiin makkarat kisapaikan nuotiolla.

  Lauantai-aamu alkoi vanhemmillani aikaisin koirien juottamisella, mä skippasin koirien juoton ja nousin vasta seitsemän jälkeen. Autosta pääsin ulos varmaan kahdeksan aikaan, ja lähdin kisapaikalle kiertelemään. Mun startti oli vasta yhden aikaan joten mulla ei ollu ennen sitä muuta kuin aikaa. Jos nyt vaikka hypätään suoraan sinne mun starttiin, enkä mä selitä jokasta yksityiskohtaa ja mihin oon menny ja miten oon menny ja mihin aikaan. Eli... Lämmittelynä hyppelyä, pomppimista ja potkuttelua. Lähtö jännitti paljon, koska mulla ei ollu mitään aavistusta miten tulisi menemään. Pörri-mamma veti kuitenkin koko matkan hyvin ja mä potkin täysillä, suu täynnä mutaa ja hiekkaa. Maalissa istuin jonkun aikaa maassa, jalat ihan hapoilla. Kun sain itseni kerättyä ja pääsin maasta ylös, hoipertelin pikku hiljaa autolle. Lähdin Pörrin kanssa kävelemään, ettei vanhalle koiralle tuu hirveitä jumeja ja että mun jalat kulkis vielä kaks juoksustarttia ja sunnuntaina toisen kickari startin. Nyt juokustartteihin, joita oli siis kaksi... Älä ihmettele miksi ihmeessä halusin juosta kaksi juoksustarttia kun seuraavana päivänä on vielä kickbiken toinen startti, halusinpahan vaan juosta enkä ees tiedä miksi. Ehkä maailman tyhmin idea, mutta hyvää reeniä. Eka startti oli saksanseisoja Micon kanssa, junnuluokassa. Alkumatka meni hyvin, mutta yhtäkkiä Mico päätti lopettaa vetämisen. Se kävi kerran pissalla, ja yritti käydä toisen kerran. Me sit lönkyteltiin siinä, kunnes 400m ennen maalia Mico päätti taas ruveta vetämään. Loppu tultiin siis hyvin, ja maaliin asti selvittiin. Toiselta startilta olinkin odottanut enemmän, sen juoksin oman seisojamme Rallin kanssa. Ralli veti koko matkan, mä raahauduin perässä. Mun jalat oli spagettia ja Ralli ei oo ikinä ennen vetäny juoksijaa perässäään noin pitkää matkaa. Ralli veti kuitenkin koko matkan laukalla, ja me tehtiin kaks ohitusta jotka meni hyvin. Junnusarjassa me oltiin Micon kanssa ainoot osallistujat, joten voitto tuli. Myös harrastesarjasta tuli voitto, tosin siinä me ei oltu ainoot osallistujat. Loppu päivä meni kisapaikalla kierrellessä, me myös käytiin koko perheen voimin tekemässä Jasminille ja Rikulle vetotreenit. Työnjako meni hyvin: Riku veti ja Jasmin potki, mä kuvasin, äiti palkkas ja iskä lähetti. Potkuttelujen jälkeen Jasmin ja Riku meni vielä juoksupätkiä. Mä vaan pyöräilin perässä, ku jalat oli niin väsyneet. Nukkumaan meno vähän venyi koska autossa oli joku ongelma. Mä en sit jääny valvomaan kun muut mietti sitä, vaan olin tosi kohtelias ja pistin nukkumaan.

  Sunnuntai alkoi väsyneellä tunnelmalla, mutta jännitysta ilmassa. Aamupala vaan naamaan ja kisapaikalle kiertelemään. Hyppään taas jokasen yksityiskohdan yli ja siirryn lähemmäs mun omaa starttia. Äidillä ja iskällä oli startit enne mua, ja sain tehtäväkseni lämmitellä äidin koiran ja viedä sen ajoissa lähtöön. Sain Martin lähtöön ajoissa ja sain sen myös lähetettyä. Mun startti oli 12.45 ja tein sitä ennen samat hyppy-pomppu-potku lämmittelyt kuin lauantaina (mun pitäis ehkä tehdä ittelleni joku toimivampi lämmittelyrutiini). Lähdössa ainut ajatus oli, että nyt mennään täysillä. Pörri veti taas koko matkan (lukuun ottamatta yhtä ylämäkeä) laukalla. Mulla oli jalat jumissa mut potku onneksi kulki silti. Aika huononi, mutta me kirittiin siitä huolimatta lisää väliä kakkoseen. Yhteenlasketuilla ajoilla eroa kakkoseen oli yli minuutti. Sunnuntain urakka oli siinä...

Tässä siis yhteenveto viikonlopusta:
Mulle ja Pörrille SM-kultaa sarjassa DS1J
Äidille ja Martille DS1 sarjassa sija 7/18, tosin he olivat varmati kisan lyhytjalkaisin tiimi.

Iskä ja Arlo potkivat sarjassa DS1 sijalle 9/18, heidän päälaji on pyörä ja Arlo ei ole mennyt paljoa kickbikellä, joten sijoitus oli siihen nähnden hyvä.

  Rallin kasvattaja Samuli kokeili miten Mico ja Samulin oma Simpson vetäisivät kahdestaan. Hyvin taisivat mennä. Mä sain lähteä Samulin perään Yusella, joka oli Samulilla myös kahden koiran luokassa. Mun perään lähti iskä, Rallin kanssa. Kaikki koirat meni hyvin ja tuossa huomasi hyvin että aika iso erohan seisojan ja Pörri-mamman vauhdissa on.

Olen ylpeä Pörriatä, ja tää oli hyvä päätös tälle hyvin sujuneelle sulanmaan kisakaudelle.

Kiitos äidille ja iskälle jotka ovat mua kaikkiin kisoihin kuskanneet, Stefulle kepona toimimisesta ja junnuille parhaasta junnuporukasta!

Gallopin Lauralle kiitos koirien ja ihmisten hieronnoista, niistä on ollut paljon apua.

Tossa joitain kuvia mitä oon keräilly vähän sieltä sun täältä:

DS1J  palkintojen jako ja tulokset

(vasemmalta oikealle) Inga, Jade ja minä, edessä onnellinen Pörri <3

Pörri seuraa palkintojenjakoa

Kotimatkalla raskaan viikonlopun jälkeen...

minä ja Ralli juoksun harrastesarjassa

Ei kovin hyvä kuva, mutta sielä se Riku pieni juoksee ja Jasmin potkii kickarilla perässä

DS1 palkintojenjako. Onnea voitosta Tuomas!

Äiti pääsi hoitamaan Samulin startin ajaksi Happy Dog "kojua"

Noi on kaikki omasta kamerasta, jolla on kuvaillu mun isä, sisko ja palkintojenjaossa Stefan :)

Marista näkee että on tehty töitä

minä ja Pörri maalisuoralla lauantaina

kyllä se jalka vielä aika hyvin nousee

Nuo kuvat on napattu Stefan Vehkojan facebook seinältä.

äiti ja Martti

äidin ja Martin lähtö, mites ne näyttää molemmat noin vakavilta

no nyt se Martti nauraa :D

Pörrillä on kyllä oudot kiemurtelut tossa lähdössä

Pörrilläki on niin hauskaa että se oikeen nauraa eteenpäin juostessaan :D

iskällä ja Arlolla on kyllä molemmilla aika huvittavat ilmeet

                                     Nämä seitsemän kuvaa c:MariM

Tein viime viikolla meidäm koirille instagramin, johon päivittelen vetokuvia, sekä muita kuvia meidän koirista.

Käyppähän lähettämässä seuraamispyyntö täältä.

Koirapyöräilyn ja -juoksun SM-kisat 2015, Kouvola

Perjantaina hyppäsimme äitini ja isäni kanssa tien päälle auto pakattuna ja vähän jännitystä ilmassa (ainakin mulla). Kisapaikalla koirien pissatus/ruokkiminen ja pää tyynyyn. Aamulla heräsin kuudelta, äiti ja iskä lähti juottamaan koiria ja mä heräsin siihen että koko vartalo oli yks jääkalikka ja makuupussin vetoketjuki meni jumiin ku yritin sen laittaa kiinni, niin mun tuuria...

 Nousin ylös seitsemän jälkeen, ja aamupalaa sain vielä syötyä jännitykseltäni. Loppuaika ennen starttia olikin aika jännittämistä. Mun startti oli 11.00 ja lähdin Rallin kanssa tyhjälle. Rallia se ei onneks haitannu ja hauveli veti koko matkan tosi hienosti. Maaliin tuli ihan kuolleena, jännittämään aikoja. Hieman lisäsrtessiä loi se, että me juostiin Ronjan (Ronja on uusi junnu <3 joka juoksi Rallin ikäisellä seisojalla) kanssa täsmälleen sama aika: 7.43, keskinopeus 19.5km/h.

 Me käytiin syömässä (pastaa :D) ja kaupassa, jonka jälkeen me palattiin takasin kisapaikan parkkikselle. Mä lähin sieltä jossain vaiheessa hotellille jossa Aliina ja Eemeli yöpy. Loppuilta kulukin kuntosalilla laitteilla pelleilemisen ja telkkarin katselun parissa. Nukkumaanmeno oli aikasin, ja tajusin nukkua pidemmillä vatteilla eikä tarvinnu herätä kylmyyteen.

 Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan kuin lauantaina, mun startti oli kello 11.31. Lähin lauantaina ekana ja Ronja toisena, joten saman ajan johosta meijän lähtöjärjestys käännettiin eli Ronja lähti ensin ja mä perään. Mä jännitin PALJON, mutta Ralli veti matkan hienosti ja juoksukin tuntui kulkevan hyvin. Mä jo matkalla aattelin et enks vois vaan kävellä maaliin, en kuitenkaan kävelly vaan juoksin niin kovaa ku vaan jalat rullas, kultamitalin toivossa. Tossa matkalla muistin myös yhen jutun jonka Vera tuli mulle sanomaan 2014 SM-kisojen jälkeen. Vera sano mulle et "lupaathan sä voittaa ens vuonnaki, saisit kolme SM-mitalii peräkkäin" mä vähän naurahdin ja sanoin jotain tähän tyyliin "jooh...". Kyllähän se kuulosti siistiltä ajatukselta ja oon sitä välillä miettiny et kuin hienoa ois voittaa 3 SM-kultaa peräkkäisinä vuosina. Toisaalta se on kuulostanu pelottavaltaki ajatukselta, ja siltä et täytyyhän sitä varten treenatakki. Tossa matkalla tiesin et en pysty tekemään hyvän tuloksen eteen mitään muuta ku juoksemaan. Nuori ja hyvin vetävä koira edessä, juoksuvauhti oli kiinni MUN jaloista. Alamäkeen en saanu jarruttaa ja laitoin vaan jalat rullaamaan, täysillä. Kierros tuntu onneks lyhyeltä eli täysii vaan koko matka, mites muutenkaan. Ku loppu lähesty, jalat tuntu jo kamalilta, silti piti ottaa loppukiri. Maaliviivan jälkeen kun lysähdin maahan makaamaan, Tanja tuli kertomaan mulle just sen mitä mä pelkäsin etten kuuliskaan: "Jonna sä voitit". Mä yritin hymyillä en tiiä onnistusko, ku silmät meinas alkaa vuotamaan ilosta.

 Me oltiin Rallin kanssa hyvä tiimi, tosin Ralli ois luultavasti lähteny mielellään heti perään toiselle kierrokselle... Mä en, mut viesti oli viel edessä. Juoksin viestissä Rallin siskon kanssa viimisen osuuden. Mä en ollukkaan se tuttu takana juokseva ihminen, ja vetoapua en alkumatkaan saanut. Joku tuli ohi ja silti juoksin edelleen yksin, koira edellä pomppien ja miettien "kuka tuola takana oikeen tulee". Päätin pysähtyä ja koittaa tehä lähtölaskennan "viis neljä kolme kaks yks... VETO" ja sithän me lähettin ja juostiin loppumatka hyvin. Lopputulos oli sija 6. Äitini juoksi Martin kanssa naisten canicross hopeaa ja isäni polki Arlon kanssa miesten pyöräsarjassa sijalle 5.

 Koti matka kulu kokeeseen lukiessa, kultainen mitali kaulassa, hymy huulilla. Oon kyllä tyytyväinen koiraani (oikeestaan iskän koiraan, heheh) ja kai sitä saa olla itseenikin vähän tyytyväinen. Toisen päivän aika oli 7.23, keskinopeus 20.3km/h eli sain vihdoin nostettua keskinopeuden yli 20km/h. Harmittaa et tää julkasu tulee nöin myöhään, mut sunnuntai ja alkuviikko oli kokeita ja partio-ryhmän vetämistä joten ei ollu aikaa. Tänäänki kävin suoraan koulun jälkeen lenkillä ja lähin kaverille, ja kotona iltapala naamaan ja blogia kirjottamaan. Viikonlopusta ei oikeen oo kuvia, koska jännitin niin paljon etten pystyny keskittyy kuvaamiseen. Kiitos kuitenkin Jadelle, koirapyöräilyn ja junnujen palkintojenjaon kuvaamisesta. Ite sain siis kuvattua vaan osan palkintojenjaosta ja viestistä pätkiä. Kuitenkin jotain kuvasaldoa viikonlopulta:

viestin yhteislähtö

iskä ja Arlo heti lähdön jälkeen

matka jatkuu toiselle kierrokselle

me ollaan Rallin kanssa matkalla hakemaan palkintoa ja kaverilla on vähän kiire

ompa mulla hieno mitalli xD Rallia ei tosin kiinnosta se pätkääkään 

Ralli ei sit sit voinu istua nätisti mun vieressä

<3

tilannekuva luultavasti juuri ennen ku Ralli luikerteli pois pannastaan

viestin yhteislähtö

naisten canicross sijat 1, 2 ja 3

Kiitos Rallin kasvattajalle Samuli Nissiselle, Ralli on kyllä ihan huippukoira!

Ja kiitos lihashuollosta kuuluu Laura Iirelle, joka on monet kerrat hieronut koirien ja meidän ihmisten jumit auki. 

Ohkolan kisat ja MM-näytös

Lauantaiaamu ja herätys puoli kuudelta, ei mun juttu. Lähtö Ohkolaan oli kuitenkin kuudelta, joten jatkoin uniani autossa. Kisapaikalla olimme puoli yhdeksän aikaan. Ajajien kokouksen ja kisareitin kiertämisen jälkeen ensimmäiset lähdöt olivat kymmeneltä. Äidin lähtö oli 10.25 ja mun 11.11 joten ehdin saamaan äidiltä kickbiken ja kypärän koska omani jäi kotiin, hups! Seuraavana oli vuorossa iskän lähtö pyöräsarjassa, ja kello 13.01 mä starttasin Rallin kanssa sen ensimmäisen kisan ikinä. Meillä meni hyvin, Ralli laukkas koko matkan (myös ylämäet) ja matkalla tullut yks ohitus meni hienosti. Ei voi muuta sanoa ku että näyttää siltä et meistä tulee hyvä tiimi. Keskinopeus meillä oli 19.780. Ja koko päivän yhteenveto:
Äiti potki Martin kanssa sarjassa DS1 kolmannelle sijalle.
Iskä ja Arlo pyöräilivät sarjassaan myös sijalle kolme.
Mä potkin Pörri-mamman kanssa DS1J sijalle kaksi, hävittiin Jadelle 8 sekunttia mutta oon tosi tyytyväinen mammaraisen juoksuun kun ikääkin on jo 8v.
Rallin kanssa juoksin sijalle yksi.

Vielä vähän kommentia tosta kisasta ennen kuin siirryn sunnuntaihin. Uusi ajanotto systeemi oli hieno, tulokset sai heti selville. Sitten miinusta... Mä ymmärrän että palkinnot ei oo niin isot jos sarjassa on vain kaksi osallistujaa. Mutta mun mielestä junnuja kuuluis kannustaa tähän lajiin, koska me ollaan tän lajin tulevaisuus, eikö? Junnujen kickari sarjassa ensimmäinen palkittiin ruokasäkillä, juoksusarjassa juomapullolla ja vaaleanpunaisella niin pienellä pannalla, että se ei taatusti mahtuisi kovin monen valjakkourheilukoiran kaulaan. Mua se että en saanu ruokasäkkiä ei sinäänsä haittaa, mut jos ton sarjan ois sattunu voittamaan vaikka joku uus junnu, ni ei ois ollu kovin kiva. Jos mä oisin ollu vaikka ekoissa kisoissani ja kaikkien muitten sarjojen voittajat ois saanu koiranruokapussin ja mä koiranpannan ja juomapullon ni ois kyllä harmittanu. Se ei oo meidän junnujen vika jos ei ollu kolmatta osallistujaa, vai onko. Mä en myöskään usko että siihen yhteen ruokasäkkiin ois menny niin paljon rahaa, etteikö sen verran ois voinu panostaa junnujen innostamiseen tätä lajia kohtaan. Mä toivon että junnujen palkontoihin jne panostettais enemmän, koska niinkuin jo kerran mainitsin, ni me junnut ollaan tän lajin tulevaisuus. Viime perheleirillä oli neljä uutta innokasta ja toivon että jos/kun he innostuvat kisaamaan, ni olis ees kunnon palkinnot innostamassa heitä jatkamaan tätä lajia. Ei mulla muuta, toivon että tätä mietitään ja nyt sunnuntaihin.

Sunnuntaina sain nukkua pitkään, kun lauantaina nukkumaan meno oli venynyt pitkään mukavassa seurassa (yövyimme Tuiren ja Mikan luona, kiitos ruoista, seurasta, yösijasta ja Ralli kiittä Ernoa leikkiseurasta). Aamupäivä kului ilman ihmeellisempää ohjelmaan, kunnes lähdimme yhden aikaan ajamaan kohti Lahden urheilukeskusta. Sielä oli saksanpaimen koirien suojelun MM-kisat, joissa me ja muutama muu valjakkourheilija pidettiin valjakkourheilunäytös. Mä juoksin Rallin kaa 800m ja juoksu kulki mut kävely sen jälkeen oli aika kivuliasta. Oli aika hienoa juosta tartania kaks kertaa ympäri koska ihmiset rupes taputtamaan molemmilla kerroilla ku mentiin Rallin kaa ohi. Ralli veti kuitenkin hienosti, eikä välittäny ihmisistä. Kotimatkalla käytiin kunnon urheilijoina syömässä Abc:n pizzaa ja nyt istun vielä autossa jalat aivan jumissa. Että tämmönen viikonloppu ja vielä kerran toivon että junnut huomioitais paremmin tollasissa normijutuissa ku esim palkintojen jako. VUL:ille kiitos siitä, että on kerätry sponsoreita ja hommattu maajoukkueesaa oleville junnuille kisa-asut ja yleisesti kaikille junnuille t-paidat. Kiitos ja kumarrus, siinä oli mun sanottavat.

Kouvola, SM-kisojen esikisat 13.9-15

Nyt istun autossa, kirjoittamassa blogia, jalat väsyneinä, mieli iloisena. Mutta palataanpa ajassa päivä taakse päin...

  On lauantai, tavarat on pakattu autoon, ja koirat odottavat lähtöä autossa. Automme starttaa pihasta puoli seitsemän aikaan, ja matka Kouvolaan alkaa. Alkumatka kului youtube-videoiden parissa, ja loppumatka nukkuen. Perillä olimme yhdentoista aikaan. Koirien pissatuksen ja hoitamisen jälkeen, olikin aika mennä nukkumaan.

  Sunnuntaiaamu alkoi mun osalta väsyneesti, kun vanhempani menivät juottamaan koiria, mä vaan vaihdoin toiseen sänkyyn nukkumaan. Kun sain vihdoin itseni ylös, raahauduin aamupalalle (fleece-peitto kainalossa). Aamupalan jälkeen oli aika vaihtaa jo valmiiksi kisavaatteet päälle. Koirat piti ilmoittaa, ja kävimme kiertämässä radan. Se tuntui jotenki tosi pitkältä, ja aika pehmeältä. Ensimmäinen starttini oli kickarilla Rallin kanssa. Mulla ei ollut urheilulaseja, joten sain heti sadan metrin jälkeen hiekkaa toiseen silmääni, ja toiseen lensi hiekanmurunen melkein heti perään. Molemmissa silmissä oli hiekkaa, joten mun oli pakko yrittää hieroa silmiä ja pitää tangosta kiinni vaan yhdellä kädellä. Sain toisen silmän näkökelvolliseksi, ja toisella näin huonosti. Yritin pitää silmiä vaan sen verran raollaan että näin jotain, mutta ettei niihin kuitenkaan lentäisi lisää hiekkaa. Loppumatka sujui ilman ongelmia, ja Ralli veti koko matkan nätisti. Palkintosijoille ei päästy, me oltiin viidennet ja Rallin veli Riski oli sekunnin meitä nopeempi. Vähänkö ärsyttää, koska me oltais menty se sekuntti tai kaks nopeemmin jos mulla ois ollu lasit. Sai kyllä olla viiminen kerta ku unohdan lasit kotiin ja potkin ilman.

  Toinen starttini oli juosten Pörrin kanssa. Alkumatka meni hyvin, ja Pörri veti nätisti. Jossain vaiheessa Pörri kuitenkin rupesi kävlemään ylämäissä, ja musta on ihan ok ettei koira laukkaa ylämäkeen, jos mä tuun juosten perässä. Mutta Pörri-mamma ajatteli ettei ylämäen jälkeenkään tartte laukata, ja se ei oo musta ok. Yritin sit käskyttää Pörrille et "VETO!" ja kehuin sitä, mulla alko pistämäänki, ja Pörri suostui aina välillä laukaamaan kunnes tuli ylämäki. Loppukiri tultiin kuitenkin hyvin, ja annettakoon 8v Pörrille ravaamiset/kävelyt anteeksi. Me oltiin kumminki toiset.

  Me jäätiin vielä hetkeksi kisapaikalle palkintojen jaon jälkeen, ja sitten lähdimme ajamaan kohti kotia. Pysähdyimme heti alkumatkasta syömään, ja pissattamaan koirat. Nyt istun autossa, kirjoittamassa blogia, jalat väsyneinä, mieli iloisena. Ensi viikonloppu onkin vapaata, ja sitten alkaa kisaputki.

  Kiitos järjestäjille, kisat oli hyvin järjestetty kun oli kummiskin vaan harjoituskisat.
Ja kiitos mun omille kuskeille<3, iskä sai/saa ajaa taas aika monta sataa kilometrä.

Perheleiri 4-6.9-15

Matkaan lähdin Rallin kanssa perjantai aamuna kello seitsemältä, kun junamme lähti Turusta kohti Tamperetta. Olin junassa toista kertaa koko elämässäni, ja Rallille junamatka oli ensimmäinen. Ralli ei aluksi halunnut pysyä paikallaan, mutta tunnin jälkeen kaveri nukkui jo mun sylissä. <3 Vaihto Tampereella sujui hyvin ja jatkoimme matkaa Pieksämäelle. Siellä vaihdoimme taas junaa ja seuraava pysäkki olikin Kuopiossa. Raisa haki meidät juna-asemalta, parin mutkan kautta Raisa heitti mut leiripaikalla ja Ralli sai jatkaa automatkaansa. Ralli oli päässyt leikkimään Raisan koirien kanssa.

  Leiripaikalla me saatiin Jasminin ja Patrikin kanssa tehtävä päällystää lappusia joissa oli varoitukset nopeasta valjakosta. Lappuset vietiinkin päällystyksen (oli muuten aika hankalaa alkuun) jälkeen radan varrelle.

Kun leiriläisiä oli paikalla jo jonkun verran, meillä oli info-tilaisuus (kellon ailaaben muista). Loppuillasta ei ollut mitään ohjelmaa joten istuimme junnuporukalla (meitä ei ollu kovin montaa, koko porukka ei ollu kasassa, koska osa tulikin vasta lauantaina) puoleen yöhön asti keittiössä juttelemassa.

  Sunnuntai-aamuna ihmiset heräilivät viiden aikoihin juottamaan koiria, minäkin sain juuri ja juuri kömmittyä makuupussista pois ja noustua ylös. Kun olin juottanut Rallin, meninkin takaisin nukkumaan. Aamutreenit kokeneemmille alkoivat kello seitsemältä. Menin Rallin kanssa yhden kierroksen (1.8km) kickbikellä. Seuraavaksi vuorossa olikin aamuapala, ja yhdeksältä toiset treenit, aloittelijoille. Kun muut olivat aloittelijoiden treeneissä, me käytiin Jaden kanssa kahdestaan tekemässä juosten ohitustreeni. Juoksimme yhden kierroksen, jonka aikana ohittelimme toisiamme vuorotellen, koirat ei edes vilkaisseet toisiaan. En rupee erikseen luettelemaan jokaista ruokailu aikaa, ja koiran pissatusta, koska ne ei oo kovin mielenkiintosia juttuja.

  Seuraava treeni oli siis Kaitsun vetämä juoksutekniikka reeni. Aluksi venyteltiin, jonka jälkeen siirryttiin hölkkäämällä jalkapallo kentälle. Sielä teimme polvennostojuoksua, pakarajuoksua, kuopaisuja sekä spurtteja. Kentältä siiryimme hölkäten alamäen suuntaan, alamäkijuoksua varten (kaikista paras osio <3). Teimme alamäkeen spurtteja, eli harjoittelmme rullaamista. Kun muut olivat lähteneet kävelemään pois, me haluttiin Jadn kanssa juosta vielä isompi mäki, joten juoksimme vielä yhden alamäki vedon jonka jälkeen lähdimme takaisin majoituspaikalle päin. Sitten oli taas taukoa ja me kävästiin Jaden, Tanjan ja Jasminin kanssa uimassa.

  Päivän viimeinen ohjelma oli Samulin parin tunnin luento. Luento oli hyvä ja opin uutta, vaikka olin kuullut sen kerran ennenkin. Illalla piti olla vielä jotain ohjelmaa, mutte se peruuntui sateen takia. Jonkin verran aikaa meni koirien ulkoiluttamiseen ja ruokkimiseen. Kun koirat oli hoidettu, meillä oli oma pikku Marttta-kerho. Juttua riitti taas yli puolen yön, nukkumaan taidettiin mennä yhden aikaan.

  Seuraavana aamuna porukka alkoi juottamaan koiria taas 5-6 aikaan. Treenit alkoivat seitsemältä. Me mentiin Rallin kanssa ensin kierros juosten, ja Ralli juoksi tosi hyvin, pienen tauon jälkeen me mentiin toinen kierros kickbikellä. Aamupala oli taas tässä välissä ennne aloittelijoiden treenejä, joissa olin tällä kertaa vain katselemassa. Seuraava treeni oli Kaitsun vetämä kickbike tekniikkatreeni. Kickbikejä ei riittänyt kaikille, jote osa ei päässyt mukaan. Mulla ei ollu omaa kickaria mukana, joten ensin potkin Fat Maxilla. Täytyy sanoa että oli aikamoinen kokemus, Fat Maxi oli tosi raskas, astinlauta leveä. Kokonaisuutena se oli tosi tukeva, mutta raskas. Varmasti tosi hyvä jos menee esim. kolmella koiralla, mutta tolleen vaan potkutellessa ei oikeen mun juttu. Ensin potkuttelimme jonkin aikaa niin että Kaitsu opetti tekniikkaa. Seuraavana opettelimme tekniikkaa ylämäkeen mentäessä, ja kun tekniikat oli suunnilleen hallussa, siirryimme tekemään itse treeniä. Potkuttelua mäkeen, yhdellä jalalla ilman vaihtoja. Huhhuh sanon mä! En muista montako mäkeä vedettiin, mutta ihan tarpeeksi. Eli potkimme aina yhden mäen yhdellä jalalla ilman jalan vaihtamista, alhaalla jalan vaihto ja uudestaan ylös yhdellä jalalla. Ton treenin jälkeen oli kyllä jalat hapoilla...

  Sunnuntaille oli ohjelmassa enää yhteislenkki koirien kanssa kävellen. Tavarat pakattiin, ja paikat siistittiin. Porukka alkoi pikkuhiljaa lipumaan pois paikalta. Kun kaikki paitsi Raisa olivat lähteneet, Raisan mies tuli hakemaan minut. Kävimme hakemassa Rallin Raisan kotoa ja ajoimme ABC:n kautta juna-asemalle. Junamatka kotiin päin meni hyvin, äiti ja iskä oli mua ja Rallia vastassa. Ajoimme kotiin, ja meninkn suoraan nukkumaan raskaan viikonlopun jäljiltä.

  Seuraavana aamuna koulu alkoi kello kahdeksalta ja kyllä huomasi että viikonloppuna oli tullut valvottua. Koko maanantain oli aika väsynyt, ja kaiken lisäksi mulla oli alkanut leirillä flunssa.

  Kiitos kaikille hauskasta leiristä! Ja kiitos kyydeistä Raisalle ja Juusolle!
  Leiri oli hyvin onnistunut, vaikkakin aina köytyy kehiteltävää. Meitä junnuja oli kerrankin MONTA, ja uusia junnujakin oli neljä, jee! Aina on kiva saada uusia junnuja mukaan, kun itsekkin olin joskus se uusi junnu. Mut otettiin tosi hyvin mukaan porukkaan, ja tunsin itseni heti osaksi porukkaa. Toivottavasti kaikkilla muillakin oli kivaa, nyt vaan odottelemaan seuraavaa leiriä. :)