Olen eksynyt lajin pariin melkein 15 vuotta sitten vanhempieni kautta. Kisasin ensimmäisen kerran koirajuoksussa entisen suursnautserimme kanssa 11-vuotiaana ja siitä kipinä sitten syttyi. Osallistuin ensimmäisiin SM-kisoihini vuonna 2013 ja samoihin aikoihin aloin innostumaan myös yhden koiran kärryluokasta.
Vuonna 2014 osallistuin ensimmäistä kertaa EM-kisoihin. Urheilu on ollut mulla aina veressä ja kaikki treenaaminen oli hauskaa, varsinkin kun samana vuonna meille oli muuttanut suursnautseri "Pörri" mun kisakoiraksi, joten panostin treeneihin ja kisoihin ihan täysillä. Koirajuoksun SM-kisojen ohella mulla oli tavoitteena 2016 EM-kisat. Sinä syksynä mulla kuitenkin todettiin lonkan kohdalla rasitusvamma, joten EM-kisat menivät hieman ohi multa, osallistuin vain kakkoslajiini, eli yhden koiran kärryluokkaan. Mun juoksu-ura näytti huonolta, kun en pystynyt puoleen vuoteen ottamaan juoksuaskeltakaan, joten aloin pikkuhiljaa vaihtamaan pyöräilyyn. Sain luvan alkaa kisaamaan koirapyöräilyssä heti kun voitan iskän maastopyöräilyssä (en voita vieläkään ;D), mutta 2017 syksyllä starttasin koirapyöräilyssä ensimmäistä kertaa.
Samana syksynä poljettiin Jenni Kreivin Rydjen kanssa Puolassa MM-kultaa. Sen jälkeen mulla oli aika paha burn out mistä kärsi sekä urheilu, että koulunkäynti. Palasin kuitenkin vielä seuraavaksi syksyksi kisaamaan Simpsonin kanssa ja vastoin odotuksia poljettiin SM-kisoissa pronssia. Se oli meiltä tosi kova kisa ja kaikista suorituksista se on ollut mun uran mieleenpainuvin ja itselleni tärkein. Seuraavana vuonna päätin pitää taukoa kisaamisesta ja keskittyä vähän enemmän "normaaliin" nuoren elämään. Päädyin kuitenkin mukaan kaikkiin kisoihin ja suurimmassa osassa myös starttasin Simpsonin kanssa.
Vuonna 2020 Bruno oli jo kisaikäinen, mutta ei vielä ihan valmis kisaamaan, joten mulla oli suunnitelmissa kisata vielä Ponin kanssa. Ne suunnitelmat kuitenkin jäi, kun sinä kesänä Poni meni yhtäkkiä niin huonoon kuntoon, ettei me voitu tehdä hänen hyväksi enää mitään. Mä hajosin sen jälkeen ihan täysin ja jätin hetkeksi ihan kaiken treenaamisen. Päätin kuitenkin väkisin kisata sen syksyn Brunon kanssa, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna todella huono idea. Iso osa kisoista meni itkien ja ja olin vihainen sekä itselleni, että Brunolle, kun meillä ei sujunut ollenkaan. Sen jälkeen ajattelin, että nyt riittää vähäksi aikaa ja totesin, että mun on saatava oma pää kuntoon tai menee koko koira pilalle. Lopetin siis kisaamisen siihen ja päätin, että jatkan kun taas siltä tuntuu. Simpson oli kuitenkin mun sellanen "kerran elämässä koira", että toista ei ole eikä tuu, joten mulla ei oo vieläkään ollut mitään ihan hirveetä intoa takaisin kisaamaan.
2021 keväällä yritin hetken aikaa treenata pyöräilyä, mutta se tuntui niin pakonomaiselta, että jätin sen äkkiä aikalailla kokonaan ja aloin käymään salilla, kun se tuntui kivalta. Vuonna 2021 tapasin poikaystäväni Samulin, joka innostui koirajuoksusta heti ensimmäisen treenin jälkeen, mihin hänet pakotin mukaan. Heillä toimii homma Brunon kanssa tosi hyvin yhteen. Heidän treenejä seuratessa ja suunnitellessa oon innostunut koko lajista hieman uudelleen. Viime syksynä innostuin jopa kisaamaan yhden startin koirajuoksun harrastesarjassa Rallin kanssa.
Tällä hetkellä en siis kaipaa takaisin kisaradoille, mutta uskon, että vielä joskus on kovakin hinku saada numerolappu kaulaan ja päästä kisaamaan. Nyt kuitenkin opettelen pikkuhiljaa löytämään tämän lajin uudelleen ja keskittymään ihan vaan siihen, miten kivaa on touhuta yhdessä koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti