Koirajuoksun SM 2020

 Tänä viikonloppuna kisattiin koirajuoksun ja yhden koiran kärryluokan SM-kisat Oulussa. Iteltlä ei enää ihan kestä kroppa juoksua ja kickarilla en oo potkinut lähes ollenkaan, niin jätin ne leikit ihan suosiolla muille. Molemmat koirat pääsi silti starttaamaan ja mä toimin handlerina.

  Mä ajoin torstaina poikien kanssa Lahteen, missä pakattiin kaikki kamat Tuiren autoon. Perjantaina lähettiin aamusta ajelemaan kohti Oulua. Siellä kierrettiin kierrettiin Aliinan ja kolmen koiran kanssa kisareitti, oli seki aika hullun hommaa ku vaan yks koira osas käyttäytyä remmissä. Sen jälkeen ajettiin majoitukseen ja siirryttiin aika pian nukkumaan.

  Lauantaina herättiin ensimmäiseen kisapäivään. Aamupalan ja koirien hoitamisen jälkeen siirryttiin kisapaikalle. Tuomaksen ja Rallin startti oli 11.10. Ralli oli ihan innoissaan, hyvä et pysyin perässä ku käveltiin starttiin. Parivaljakko starttas hurjaa vauhtia ja suoritti koko radan samaa tahtia. Helppo voitto ja aika olis riittänyt miesten sarjassa toiseen sijaan! Junnuissa ei valitettavasti ollu SM-arvoa, koska yksi viidestä osallistujasta jäi pois. 

  Tuire ja Bruno lähtivät matkaan 11.48 ja suorittivat radan vauhdilla, eroa ensimmäiseen sijaan jäi vaan 6s. Jätkä oli vähän ollut mutkiin epävarma, mutta vetänyt silti tosi hyvin. Oli siis meidän porukalle hyvä kisapäivä!

  Ite tein vielä kisojen jälkeen treenin. Ensin yks kierron itku kurkussa täysillä, koska mun wattimittari näytti ihan hassuja lukemia. Soitin kierroksen jälkeen hätäsesti Samulille ja sain mittarin toimimaan. Sen jälkeen kierros Tuiren nuoremman riisenin, Iiron, kanssa. Perään vielä yks kierros täysillä ilman koiraa. Oli aika rankka setti, mut kivaa oli!

  Me käytiin päivällä myös vähän keskustelua viestijoukkueen osuuksista ja koirista kun piti valitettavasti tehdä niihin viime hetkellä muutoksia. Mä olin siis sanonut, että en Brunon kanssa uskalla kisaa kickarilla, kun ei olla sillä treenattu. Pelkäsin myös, että siinä lähdössä ois enemmän sählinkiä, kuin kolmannella osuudella pyörällä. Brunon kanssa muutenkin ollut vähän vaikeeta, niin haluun olla sen kanssa erityisen tarkka ettei käy mitään vahinkoja. Kokoonpano kuitenkin selvisi ja päätettiin, että mä starttaan kickarilla Immosten Väken kanssa.

  Matkalla majoitukseen selvisi kuitenkin, että Tuomas ei saisi startata viestissä. Siinä kohtaa meni itelläkin vähän tunteisiin, niin soitin Eevalle. Siitä sit lähdettiin asiaa selvittämään, kun kysyin, että saisko Tuomas kisata edes joukkueensa kanssa epävirallisesti, mutta saisi startata yhteislähdössä. Muutaman kerran soittelin Eevan kanssa ja kahlasin itekkin sääntöjä läpi. Ensin selvisi, että epäviralllisella joukkueella yhteislähdössä starttaaminen onnistuu. Lopulta kuitenkin saatiin ihan mahtavia uutisia, kun mulle soitettiin, että Tuomas saakin osallistua ihan viralliseen joukkueeseen ja pääsi kisaamaan SM-mitaleista. 

  Iso kiitos Eevalle asian hoitamisesta! Aika monta puhelua oli ilmeisesti soiteltu ja sääntöjä kaivettu. Ihan huippu juttu, että Tuomas pääsi viivalle kisaamaan siinä missä muutkin.

  Sunnuntaihin herättiin poikien kanssa vähän väsyneenä niiden toiseen ja mun ekaan kisapäivään. Me pakattiin koko porukka ja kamat autoihin ja huristeltiin kisapaikalle. Luvassa oli ensin DS1 startit ja sen jälkeen viesti. 

  Matti tuli ensimmäiseltä osuudelta ihan hyvää vauhtia ja lähdettiin Väken kanssa vauhdilla matkaan. Saavutettiin eka kilometri kahta edellä menevää aika hyvin, mutta sit tuli takaata yksi ohi. Sen jälkeen Väke päätti, että tä oli tässä ja alko ravaamaan mun vieressä ja takaviistossa. Koitin innostaa sitä matkaan ja käskeä ja otettiin uusi lähtölaskentaki, mutta peli oli siinä kohtaa jo menetetty. Pari kilometriä potkin yksikseni ja sen jälkeen mentiin taas vauhdilla, koska käännyttiin maaliin päin. Vähän harmitti, että kävi noin, mutta vaikka oisin tienny ni en olis lähteny sinne Brunon kanssa kokeilemaan. Se on kuitenki tällä hetkellä mun ihan ensimmäinen prioriteetti, et saan sen toimimaan mun kanssa.

  Onneksi Tuomas ja Ralli hoiti omassa joukkueessaan homman paljon paremmin. Parivaljakko tuli maaliin toisina, miesten lauantaisen koirajuoksun voittajan perässä. Matkaa seuraaviin oli jonkun verran. Kaitsu ja Kirsi jatkoi samaa vauhtia ja saavuttivat hopeaa. On niin hienoa, että Tuomas pääsi ton kokemaan ja vielä Rallin kanssa, mä kun en sen kanssa oo juossu tollasia vauhteja varmaan ikinä!

  Ihan huippu viikonloppu, kiitos kaikille ja onnea SM-mitalisteille! 

Woikoski sprint 2020

 Viime viikon lauantaina käytiin Brunon kanssa korkkaamassa tän syksyn kisakausi. Tosin ei mennyt ihan putkeen... Jos nyt vaikka alotetaan siitä, että mä oon aikaisemmin kisannut Ponilla ja mulla oli vähän suunnitelmissa (ainakin mun omassa päässä) jatkaa niin myös tää kausi tai ainakin osa kisoista. 

  Poni oli tosi varma ja me toimittiin yhteen lähes täydellisesti. Me ehdittiin kisaamaan lukuiset stratit ja treenaamaan yhessä monta vuotta.  Sen jälkeen kuvioihin tuli Bruno, jolla oli jo alusta alkaen vetopäätä enemmän, kun kellään meidän aikaisemmista koirista. Bruno pääsi siis treenaamaan isojen poikien vauhdissa heti, kun sillä ikä ja kunto riitti. Motivaatiotreenit jäi siis vähäiselle, kun Bruno palkkautui niin hyvin juoksemalla. Viime keväänä me poljettiin jo Brunon kanssa iskän ja Ponin ohi, joten odotukset sille oli kovat! Ponin lähdön jälkeen Brunolle jäi kuitenkin vähän liian isot saappaat täytettäviksi. Mä lähdin lauantain kisaaan sellasella ajatuksella, että Bruno menee niinku Poni, paitsi juoksee kovempaa.

  No eihän se sit menny... Bruno lähti hyvin, mut oli tosi epävarma, varmisteli ja anto itestään ehkä 80-90 prosenttia. Ylämäessä alko kävelemään ja hyyty alamäissä. Se ei tosiaan oo Brunon tapasta. Maaliin tullessa mulla oli ajatukset jossain ihan muualla, joten koira sai vaan hätäiset kehut. Olin etukäteen sopinut, että saan startata uudelleen n. 10min maaliintulon jälkeen, että sain paremman treenin itselle ja koiralle. Aliina hoiti Brunon lähdöstä maaliin ja mä koitin pysyy lämpimänä. Ja eikun uudestaan... Ihan samanlainen suoritus, paitsi tein ajovirheen ja jouduin vetää vauhdit kokonaan pois yhdessä mutkassa. Bruno tuntu edelleen menevän suoraan sanottuna huonosti ja harmitti niin paljon. Tiesin et Poni ois menny paremmin, niinku sen miettiminen olis asiaa auttanut. Maalissa olin niin pahalla mielellä, etten ees kehunut koiraa. Tiesin et sille ois tullu mun tekaistuista kehuista vielä huonompi mieli ja ajatellu et meni huonosti, ku lukee mua niin hyvin. Aliina onneks oli edelleen apukäsinä ja kuljetti Brunon autoon! Mulla alkoi harmitus muuttumaan kiukuksi. 

  Päätin kuitenkin mennä auttamaan Rallin ja Tuomaksen lähdössä. Sinne ne lähti pinkomaan kauheeta vauhtia! Mä tallustelin siitä iskän ja Tuiren luo sivuun. Tuire kysy miten meni ja siinä kohtaa se iski. Aloin itkemään et "ku Bruno ei menny ja Poni ois menny ihan varmasti". Sain onneksi rauhotuttua siihen mennessä, kun Tuomas ja Ralli juoksi maaliin ja olivat ohittaneet ensimmäisen! Pitää kyllä olle ylpee et meidän Ralli juoksee vielä tollasta kyytiä, on se tietty helppoa ku juoksija vaan lentää perässä. Siinä oli pieni ilon hetkin mun muuten vaikeeseen päivään. Mahtaiskohan sormet riittää jos laskis kuinka monta kertaa kyynelehdin sen jälkeen ku meiän suoritus oli ohi. Sen verran herkillä olin, et itku tuli kun joku ees mainitsi mulle Ponista tai Brunosta tai ees koirapyöräilystä. 

  Me kuitenkin iskän ja Tuiren kanssa asiaa pohdittiin ja itekkin päädyin tulokseen, et vika ei todellakaan ollu Brunon. Se on todella herkkä koira ja samalla tavalla ku Ponin kanssa kisatessa, Brunonki kanssa pitää nollata oma pää ihan kokonaan ennen starttia. Bruno huomaa kaikki mun tuntemukset vielä herkemmin ja lukee mua tosi helposti. Isoin virhe oli siis se, että lähin sen kanssa kisaan pahalla mielellä. Oli myös ihan liikaa odottaa pari vuotiaalta koiralta samanlaista suoritusta, kuin kokeneelta kisakoiralta. Brunolla oli siis yksinkertaisesti liian isot saappaat täytettävinä ja vaikka mä tiiän, että sen tassu tulee olemaan niihin vielä joku päivä ihan liian iso, niin se ei oo ihan vielä. 

  Me suunniteltiin koko kotimatka, mitä Brunon kanssa aletaan nyt tekemään. Tää kausi ei ollu vielä tässä, mut me päätettiin nyt keskittyä muuhun, kuin voittoon. Meidän tän kauden tavoitteena on nyt saada mun ja Brunon yhteistyö toimimaan, niin saadaan hyvä pohja ens kaudelle ja silloin otetaan isompia tavoitteita. 

  Tän postauksen kirjoittamisen aloittamisessa kesti, joten voin nyt paljon paremmalla mielellä kertoa, että meillä menee jo paremmin. Sain oman pään suunnilleen sellasille asetuksille, että en odota Brunolta mitään muuta, ku sen oman parhaan. Tiistaina me käytiin tekemässä lyhyt motivaatiotreeni teknisellä radalla. Menin ensin Martin kanssa ja siitä kun vaihto Brunoon, ei voinu ku hymyillä. Jätkä veti niin hyvin! Se sai myös ihan superpalkan, iskä maalissa fitdogin palarin kanssa ja multa paljonpaljon kehuja. Bruno oli niin kikseissä ettei saanut ees juotua paikallaan. Se pääsi myös juoksemaan kavereiden kanssa vapaana ja nyt viikonloppuna tekemään vetotreenit metsään. Siitä tuli meille molemmille hyvä motivaatiotreeni. Mä olin paremmalla tuulella ku oon pitkään aikaan koiratreeneissä ollu. Bruno meni ihan täydellisesti ja täytyy sanoa et nyt löyty juttu minkä se tekee Poniakin paremmin, joten siitä tilanteesta oli helppo jättää vertailu pois ajatuksista. Brunostakin huomasi, että sillä oli tosi kivaa. Bruno selvästi tykkää enemmän teknisestä maastosta, kun pitää kokoajan ajatella. Helppo maasto taitaa sen mielestä olla vähän tylsää, niin juokseminen ei oo ihan niin hauskaa. Bruno oli koko treenin ihan liekeissä. Pakko sanoo et niin olin mäkin. Ja oli niin ihanaa nähdä Bruno noin ilosena treeneistä. 

  Nyt meillä siis on alkanut sujua vähän paremmin, tosin kisatilanteesta en osaa sanoa, toivottavasti nekin alkais sujua paremmin. On meillä ollut vaikeita syksyjä aikaisemminkin mut huhhuh... Nyt on ollu ainaki syksyn alku vaikeampi ku ikinä. Mut kyllä me tästäkin vielä noustaan. Nyt on ainaki löytyny keinoja tilanteen selättämiseen ja into päästä taas kisaamaan on kova. Bruno on myös alkanut taas ohittamaan, joten nyt kun saadaan yhteistyö kuntoon ja mun jalka kulkemaan, ni päästään lujaa. Meillä jatkuu nyt treenit ja yhteistyön parantaminen, kun asenne alkaa olla kohillaan.

  Kirjoitin tän viikko sitten, en vaan oo saanu julkastua ku on ollu sen verran vaikeeta läpi luettavaa. Päivät ei siis ihan täsmää, mut olis ollu vaikeeta alkaa korjailemaan...

Ratakausi ohi ja koirakisat edessä

Mulle selvisi viime viikolla positiivisena yllätyksenä, että ratakisat ei ollutkaan vielä loppu. Vielä oli luvassa Turun velodromilla 500m ja 2000m seuranmestaruuskisat. Pääsin siis starttaamaan vielä kokonaiset kaks starttia. Mulla oli kuitenkin vähän väsymystä, kun ensimmäinen kouluviikko oli just ehtinyt alkaa ja ajatukset olivat ihan muualla, kuin pyöräilyssä. Jo lämmittely meni vähän penkin alle, kun siihen ei ollut oikeen fiilistä. 

  500m tuntui tosi hitaalta, enkä saanut vedettyä lähtöä samanlaisella raivolla, kuin yleensä. Eikä jalat tuntunu pyörivän oikeen koko matkan aikana... 2000m meni vähän samaan tyyliin. Mulle paras tapa ajaa kilpaa ilman koiraa on kuvitella koira juoksemaan siihen eteen, koska oon tehnyt niin jo siitä asti, kun kisasin aikanani juoksussa. Ponin lähdön jälkeen on tuntunut parhaalta yrittää päästä siihen kisafiilikseen, mitä meillä sen kanssa oli. Mulla oli kuitenkin niin paljon ajatuksia, etten saanut nollattua päätä. Ponin kanssa polkemisen sijaan siis poljin koulua ja hävinnyttä lompakkoa miettien. Ajat ei tainnut silti olla erityisen huonot, mutta tietysti paremminkin oisi voinut mennä. 

  Torstaina oli luvassa suoraan koulupäivän ja ruuan jälkeen mun kauden ensimmäinen ja viimeinen tempo. Lahjattomat treenaa, eikö se niin mee... Mulla on vielä vähän uutta noi koulupäivät mitkä loppuu neljältä, niin tuli vähän kiire siirtyä koululta kotiin ja sit suoraan porukoille ja kuudeksi lähtöviivalle. Niin siinä sit kävi, että ehdin lämmittelemään vaan viitisen minuuttia, mikä oli aikalailla yhtä tyhjän kanssa. Siitä sit starttiviivalle ja kivassa vesisateessa 10km täysillä. Aika oli 17.52. Ei se huono ollut, mutta oisin ehkä voinu rutistaa vielä ihan vähän kovempaa, kun lopussa jaksoin ihan hyvin nousta vielä putkelle. Ehkä ens kesänä sitä vois kisata muutaman tempokisan enemmän ni sais niihin vähän harjotusta. TVC:n puolesta kausi olikin siinä ja nyt siirrytään vaan koirakisoihin.

  P.S. Mun uudet wattipolkimetkin on jo tottakai päässyt käyttöön. Eka treeni niiden kanssa olikin odotettua vaikeempi, mutta eiköhän se siitä. Kaiken niiden antaman tiedon lukemisessa ja ymmärtämisessäkin on aika paljon parannettavaa, mutta kyllä kaikista treeneistä enemmän jää käteen, kuin aikasemmin.