Spkl Sprinttien SM 2017

Eka kerta kun osallistuin sprinttiin hyvällä koiralla ja oli mahdollisuus pärjätäkkin. Kerran oon aikaisemmin osallistunut, Rikun, ton mun shetlanninlammaskoiran kanssa. Osallistuttiin ihan vaan startataksemme ja omaksi huviksi, parhaamme tehtiin, mutta muistaakseni ei kovin hyvää tulosta tehty. ;D Tänä vuonna osallistuin Rallin kanssa naisten a-sarjaan. Meitä vastassa oli Rallin mm. sisaruksia ja veli-puoli. Aika-ajot ei mennyt oikeen nappiin, meillä oli hieman ongelmia suuntien kanssa parissakin kohtaa. Kerran Ralli olisi halunnut kääntyä keskellä suoraa oikealle ja vähän ennen maalisuoraa mun "oikea!"-käskystä huolinatta vasemmalle. Oliko siihen syynä vasemmalla seissyt toimitsija vai mun epäselvä käsky, mutta ainakin saatiin siihen aikaa kulumaan, kun mun piti lopettaa hihtäminen ja käskeä Ralli oikeaan suuntaan ja odottaa, että alkoi taas kiskomaan. Ajattelin positiivisesti, että ei se mitään, aika-ajot määrittivät vain lähtöpaikan finaalissa (sarjassamme oli vain 6 osallistujaa, joten välierät skipattiin ja siirryttiin suoraan aika-ajoista finaaliin).

  Finaaliin lähdettiin hyvillä mielin, nyt rata oli koirallekkin tuttu ja edessä oli motivaattoreina 4 kisaajaa koirineen. Lähtö meni kuitenkin huonommin. kuin vain olisi voinut arvata. Lähtöpaikkamme oli oikeassa reunassa, koira vasemmalla puolella. Sen luulisi olevan hyvä, koska kaikki kisaajat olivat Rallin vasemmalla puolella ja juuri sillä puolella sen pitäisikin juosta. En tiedä syytä, miksi Ralli niin teki, mutta lähes heti kun lähdimme, Ralli juoksi suksieni yli oikealle puolelleni ja veti meidät pois ladulta. Muut menivät jo kovaa vauhtia edellä, kun me vasta pääsimme takaisin ladulle ja lähdimme hiihtämään todella paljon jäljessä. Saavutimme pikkuhiljaa Raisaa ja Rillaa ja puolessa välissä rataa olimme jo saaneet heidät kiinni. Käskin Rallia ohittamaan vasemmalta, mutta kaveri ei suostunut juoksemaan sivummalla, vaan halusi juosta Raisan perässä. Ralli olisi ohittanut ihan Raisan vierestä, mutta en uskaltanut antaa sen tehdä sitä, ettei sauva osunut Ralliin. Yritimme ohitusta myös vasemmalta. Sama ongelma... Yritin vetää Rallia oikealle päin, mutta silloin mun vauhti hidastui liikaa, kun se meni siihen että kiskoin Rallia oikealla ja sinne se ei selvästikkään halunnut. Himmailimme siis loppumatkan Raisan ja Rillan perässä.

  Olin suoritukseen kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta nyt täytyy vain ruveta treenaamaan seuraavia kisoja varten. Ennen EM-kisoja treenatessa Rallin nopeus kasvoi todella paljon, mutta nyt osa siitä nopeudesta oli mielestäni kadonnut. Ralli on ylämäkiin todella vahva, mutta alamäissä jouduin jarruttelemaan, että remmi pysyi kireällä.

  Eilen olin kotona iltapäivällä (Rallin kanssa tultiin junalla Lahdesta) ja 1.5h autotallissa trainerilla pyöräilyn, iskän kanssa tappelun ja sykemittarin toimimattomuuden ihmettelemisen jälkeen lähdimme iskän kanssa Littoisten järven jäälle koirien kanssa hiihtämään. Jäälle ajettu luistelurata hankaloitti hieman hiihtoa, koska "hiihtolatu" meni pari kertaa jään yli, noooh.... Vähän lisäjännitystä hiihtoon. :D "Latu" (heittomerkeissä, koska latua ei ollut ajettu, se oli vain muodostunut, koska ihmiset ovat hiihtäneet perinteisen ladun vieressä luisteluhiihtoa) oli noin 5.5km pitkä. Hiihdimme sen ensin kerram yskillä koirilla läpi, iskä Rallilla ja mä Ponilla. Pojat veti hyvin, mutta Rallille sai riittää yksi kierros, ettei tule kynsi kipeäksi. Mä lähdin hiihtämään toisen kierroksen, Ponin ja Martin kanssa. Lähtö kävi äkkiä ja kesti hetken saada kaksikko kuuntelemaan. Jääradan yli vedettiin aika vaihdilla ja heti sen jälkeen piti kääntyä oikealle. Me jatkettiin kuitenkin vielä vähän matkaa suoraan, ennen kuin pojat laittoivat kuulon päälle ja saatiin kaarrettua oikealle ja päästiin ladulle. Loppumatka mentiin hienosti, Martti väsähti vähän enemmän kuin Poni, koska vauhti oli aika kova, mutta veti silti hyvin loppuun asti.

Iso kiitos taas Tuirelle, ilman sua ei olis tuokaan kisareissu onnistunut!! :D

Kiitokset myös äidille ja iskälle, kun päästitte mut ja Rallin taas lähtemään reissuun!! :) <3

Sport Riesen Klub koirahiihtoleiri

Viime torstaina hypättiin Rallin kanssa Turusta 11.30 lähtevän junan kyytiin. Pasilassa oli vaihto, johon oli aikaa vain 6min, joten hieman jännitin, miten ehtisin seuraavaan junaan. Mulla oli mukana Rallin lisäksi iso laukku ja suksipussi, jossa oli sauvat, kahdet sukset ja vetokamat ja Rallin ruuat, koska ne eivät mahtuneet laukkuun. Konduktöörikin nauroi ja kysyi et miten nopeesti pääsen seuraavaan junaan, et ehdinkö kaikkien kamojen kanssa. Juna lähti jo Turusta aikataulusta myöhässä, joten Pasilaankin saavuttiin myöhässä. Lähettiin Rallin kanssa kiireellä kävelemään normaaleille portaille, kun Ralli pelkää liukuportaita ja tassutkin voisi jäädä jumiin. Ovet oli kuitenkin jostain syystä kiinni, mutta joku ystävällinen nainen, jolta kysäsin, ohjasi meidät hissille. Etsittiin äkkiä oikea raide ja hissillä alas ja seuraavaa junaa (joka oli myöhässä) odottamaan. Junassa oli jarrut rikki, joten vauhti oli normaalia hitaampi ja jo aikataulusta jäljessä oleva juna myöhästyisi entisestään. Laitoin Tuirelle viestiä ja odoteltiin Rallin kanssa, että koskas oltaisiin perillä. Perille saavuttiin puolisen tuntia myöhässä. Tuire tuli hakemaan meidät ja tavarat laiturilta asti. Ajettiin postin kautta Tuirelle ja raahasin laukkuni vierashuoneeseen ja Ralli sai odotella autossa. Tuire lähti lenkittämään koirat ja mä jäin syömään ja sen jälkeen lähdin leikittämään pihalla odottelevaa Rallia. Ralli löysi pihalta pallon, joka oli tosin heittelyn ja liekkimisen jälkeen entinen pallo. Loppuillan Ralli sai viettää sisällä. Me leivottiin Tuiren kanssa lauantaita varten kakku, jotta voitiin leirin lomassa muistaa myös Tuulaa hänen syntymäpäivänään.

 Perjantaina aamulla oli aikainen herätys, klo 5.30, jotta päästiin lähtemään ajamaan kohti Rokuaa ajoissa. Aamupala syötiin vauhdissa ja ajettiin perille kahden pysähdyksen taktiikalla. Toisella pysähdyksellä Ralli meinasi ensin, että vähän tassuja palelee, mutta se unohtui äkkiä. Perillä oli aika syödä ja sitten hoitaa koirat. Klo: 13 oli kokoontuminen Rokuanhovin aulassa. Tuire ja Anu kertoivat miten treenit oli suunniteltu pidettäviksi ja muutenkin leiri asioita. Käytiin nopea esittelykierros ja sovittiin loppupäivän aikataulusta. Ohjelmassa oli yhteiskävelyä koirien kanssa, vetotreeniä koirille, sekä tekniikkatreeniä ihmisille. Yleensäkin kävelylenkki Rallin kanssa, saatikka sitten ison porukan ja muiden koirien kanssa, huhhuh… Rallilla kun on noi remmikäytöstavat hieman hukassa! Seuraavaksi oli aikaa ruualle, me syötiin Tuiren kanssa mökillä omia ruokia, mutta tosi moni söi Rokuanhovilla. Ruokien ja aikataulujen kanssa oli ollut vähän sekaannusta ja vetotreenit oli klo 19, mutta monet olivat saaneet ruokansa vasta 19 aikaan, joten vetotreeneissä oli aika vähän porukkaa. Vedettiin Rallin kanssa 2x2km ja jätkä veti kyllä todella hienosti. Seuraavaksi oli luvassa tekniikkatreenit. Anu Mäkinen opetti meille oikeita tapoja hiihtää virheiden kautta ja treenit oli todella hyvät.

 Lauantaina oli luvassa enin koirien treenit, tällä kertaa kaikki pääsivät osallistumaan. Vedettiin Rallin kanssa ensin 3x2km ja sen jälkeen Ralli pääsi vetämään vielä 2km yhden leiriläisen, Tuomo Niittylahden kanssa. Ralli oli ilmeisesti ollut jo vähän väsynyt, mutta ihmekö tuo, kun ei oo EM-kisojen jälkeisen kennelyskän, treenitauon ja jääkelien takia päästy treenaamaan hirmu paljon. Koiria on kyllä juoksutettu metsässä vapaana ja joitain vetotreenejä tehty. Asia karkasi vähän käsistä, mutta nyt takaisin leiriin… Mun kanssa Ralli meni muuten hyvin, mutta mä tulin ilmeisesti ylämäkiin liian hitaasti, koska Ralli keksi ruveta jatkamaan viime talvena oppimaansa tapaa: lumen syömistä. Päivän seuraava treeni oli tekniikkatreeni. Jatkoimme harjoituksista, joihin jäimme perjantaina. Opin taas lisää, miten parantaa tekniikkaani ja treenit olivat taas todella hyvät. Illalla oli vielä yhdet treenit tehtävänä, sprinttilähdöt. Kokeiltiin pelkkiä lähtöjä pari kertaa, mutta ei hiihdetty matkaa. Päivällä syötiin myös mun ja tuiren tekemää kakkua Tuulan syntymäpäivän kunniaksi, samalla kun mietittiin koiratreenien aikataulua. Illalla oli luvassa vielä sauna ja Rokuanhovilla hengailua.

Sunnutai alkoi mökin aamupalalla, mökin siivoamisella ja sen jälkeen oli koiirlle vetotreenit. Me, jotka ollaan kisaamassa seuraavana viikonloppuna spkl:n sprintin SM-kisoissa, kokeiltiin yksi kierros "yhteislähdöllä". Sprinteissä lähtö tapahtuu laduilta, mutta koska meillä oli vain yks latu, lähdimme peräkkin n. 10m välein yhdeltä ladulta. Pian lähdön jälkeen oli iso alamäki joka nousi mutkan jälkeen isoksi ylämäeksi, joten olimme sopineet, ettemme lähde ohittelemaan ennen ylämäkeä. Matkala tulikin pari ohtiusta, mutta Ralli veti tosi hyvin. Kierroksen jälkeen Rallin oli vielä tarkoitus hiihtää toinen kierros, mutta se pitikin jättää välistä. Rallilla oli haljennut kynsi, onneksi meillä oli leirillä eläinlääkäri mukana ja se saatiin hoidettua. Haljenneesta kynnestä repäistiin kaksi ohutta palasta irti ja itse kynsi katkaistiin. Meidän oli tarkoitus mennä takaisin kotiin junalla, mutta onneksi pääsinkin autolla, koska Rallilla oli tassu paketoituna. Alkumatkan pääsin Tuiren kyydillä, sitten vaihdettiin Rallin kanssa Satun autoon ja viimeiset tunnit päästiin Millan kyydillä.

Rallin tassu on lähtenyt paranemaan hyvin ja ensi viikonloppuna päästään starttaamaan Lapinlahdellaa sprinteissä.

Kiitos kovasti kaikille leiriläisille ja varsinkin vetäjille ja erityisesti Anulle tekniikkatreeneistä.

Tuirelle. Satulle ja Millalle isot kiitokset kyydeistä, Tuien ansiosta päästiin osallistumaan koko leirille ja ilman Satua ja Millaa oltaisiin jouduttu matkustamaan junalla Rallin tassu paketoituna.

Satu Halonen: todella paljon kiitoksia Rallin tassun hoitamisesta!!

Nyt on vuosi 2016 takana päin. Paljon hyviä kisasuorituksia tuli tehtyä, mutta tavoitteeseen ei päästy, kun EM-kisoissa ei yletytty mitaleille asti. Nyt on uusi vuosi ja uudet tavoitteet, joita varten ruvetaan treenaamaan. Vuosi aikaa, MM-kisat on vasta loppuvuodesta. Nyt on takana myös odotettua pidempi lepotauko. Ensin sairastuin vatsatautiin, joka tosin aiheutti vain puolen viikon tauon, mutta 2 viikkoa sen jälkeen nousi kuume. 17. joulukuuta meni kavereiden kanssa kotona viettäen iltaa synttäreideni kunniaksi ja 18. päivä olikin ensimmäinen, jolloin makasin kuumeisena sängyn pohjalla katsomassa netflixiä. Toivoin, että olisin ehtinyt jouluksia parantua, mutta toisin kävi ja vietin jouluaatonkin kuumeessa. Joulun jälkeen olo alkoi olla pikkuhiljaa parempaan päin. Pari päivää sitten kävin lääkärissä, kun 9pv kestänyt kuume oli laskenut, mutta korvakipu alkoi. Jälkitautina korvatulehdus, se tästä vielä puuttuikin... No, viikon antibioottikuuri ja sit pitäs olla tää sairastelu ohi.

  Nyt on yritetty joulun jäljiltä palata takasin arkeen ja miten se menikään... Koira tulee omistajaansa? Koska me tykätään Ponin kanssa molemmat nukkua aamulla pitkään. Ehkä kymmeneen, mieluusti puoleen päivään, valvotaan sitte illalla. Unirytmi on siis päälaellaan, se pitäs tasottaa. Koulu alkaa parin päivän päästä, mutta torstaina lähenkin jo junalla Lahteen. Lahdesta lähden Tuiren kyydillä perjantaina aamulla Rokualle koirahiihtoleirille. Sunnuntain juna on takasin Turussa 23 aikaan, siitä sitten pirteänä kouluun maanantaina. Siinä ois seuraavan viikonlopun suunnitelmat ja sitä seuraavana viikonloppuna onkin talven ekat kisat. Oon tälle talvelle päässy hiihtämään yhden kerran, koiran kanssa en kertaakaan, mut hei!! Lahjattomat treenaa ;D Sillon ois siis luvassa spkl:n Sprintti SM, joissa starttaan Rallin kanssa naisten a-sarjassa. Toinen startti mulla on naisten b-sarjassa. Voi siis tulla vähän kiire, että ehdin kaikkiin lähtöihin, mutta kyylllä se siitä!! 

  Me tyhjennettiin iskän kanssa meidän vanhan pöytäkoneen kuvat kovalevylle ja vastaan tuli vanhoja vetokuvia. Oon koko ajan ajatellu, että alotin valjakkourheilun 10 vuotiaana, mutta ekat vetokuvat onkin jo vuodelta 2006 alkutalvesta, jolloin olin 5 vuotias ja seisoin kelkan kyydissä, meidän kaksi koiraa edessä vetämässä. Meillä oli tuolloin kaksi koiraa, x-rotuinen Ransu ja suursnautseri Elmeri. Elmerin kanssa myös aloitin myöhemmin kisaamaan ja muistan vieläkin hyvin meidän ekat kisat Janakkalassa. 

Etummaisena Elmeri ja toisena Ransu. <3 Kyydissä viisi vuotias Jonna!! 

Jasminkin on päässyt kyytiin Ransun vetäessä ja äidin juostessa vierellä, mutta sitten...

Äiti ja Ransu jäivät, mutta Jasmin jatkaa matkaa...

Äiti ja Ransu. Äidin hiihtotekniikka on onneksi nykypäivänä hieman paremman näköinen.
Ei sillä, että tuossakaan mitään vikaa olisi.. :D

Jasmin on päässyt pulkan kyytiin, äidin ja Ransun vetäessä!!