Olen aloittanut valjakkourheilun kun meille tuli ensimmäinen suursnautserimme, jonka kanssa vaimoni Sanna innostui vähän juoksemaan. Samalla osallistuin itse vähän treeneihin ja lenkeille. Jouduin kuitenkin pitkälle tauolle, kun selkäni hajosi ja sen jälkeen toiminkin pitkään välinevastaavana ja huoltajana.
Vuonna 2011 aloin kuntoutuksen jälkeen pikkuhiljaa taas treenailemaan. Samalla laumaamme alkoi kerääntyä lisää koiria ja 2014 meillä olikin jo neljä karvakuonoa. Tällöin treenasin itse jo jonkun verran kickbikellä ja aloin myös pyöräilemään entistä enemmän. Vuonna 2015 pääsin jo itsekin kisaamaan, Tuire Mikkonen-Kalpion suursnautserilla. Sillä aikaa kun saksanseisojamme Ralli oli kasvamassa vetokoiraksi.
Seuraavana vuonna laumaamme oli liittynyt jo toinen saksanseisoja, Simpson, jonka kanssa osallistuin koirapyöräilyssä ensin SM-kisoihin ja sen jälkeen EM-kisoihin. Tämän jälkeen keksimme Samuli Nissisen kanssa, että alamme pyöräilemään "hieman" enemmän. Sitä kautta päädyin myös maantiepyöräilyn pariin ja siinä tuli ajettua muutamia kisojakin. Seuraavalla kaudella poljinkin Simpsonin kanssa koirapyöräilyn SM-kisoissa hopeaa. Samana syksynä kisasin yhden mieleenpainuvimmista suorituksistani, MM-kisat PK-koiran kanssa, kun osallistuin koirapyöräilyyn Martin kanssa. Martti oli pieni, mutta kuraisella ja vaativalla radallakin tosi sitkeä.
Vuonna 2018 kisasin kotimaan kisat lainakoirilla ja Ruotsin EM-kisoihin lähdin Rallin kanssa, joka ei valitettavasti ollut ihan tarpeeksi nopea pyöräilyyn. Seuraavana talvena treenasin pyörällä paljon, sekä sisällä, että ulkona. Kisakauden 2019 kisasin silloin nuoren greysterimme, Brunon, kanssa sen ensimmäisen kisakauden. Bruno ei ollut vielä ihan valmis, koska sillä ei ollut vielä mitään kokemusta ja se näkyi suorituksissamme. SM-kisoissa jäimme 4. sijalle ja seuraavana tavoitteena oli EM-kisat Belgiassa sekä MM-kisat Ruotsissa. Belgiassa tutustuttuamme rataan päädyinkin kisaamaan Simpsonin kanssa, koska rata oli todella vaativa. Kisa oli todella mieleenpainuva, varsinkin sunnuntain startti, koska minua ei ole ikinä pelottanut radalle lähteminen niin paljon, selvisimme kuitenkin ehjänä maaliin. Belgiasta ajoimme suoraan Ruotsiin ja siellä kisasin taas Brunon kanssa. Teimme puhtaan suorituksen, mutta nuoren koiran vauhti ei vielä ihan riittänyt.
Kisakaudella 2020 en kisannut itse, mutta toimin Jonnan huoltojoukkoina ja aloimme Sannan kanssa kouluttamaan meille puoli vuotiaana muuttaneesta, Keesistä, vetokoiraa. Seuraavana vuonna kisasin taas Brunon kanssa, joka oli kasvanut paljon ja SM-kisoissa ylsimmekin hopealle hyvällä suorituksella. Sen jälkeen aloin innostumaan myös koirajuoksusta, koska Keesi on siihen niin sopivan kokoinen. Talvi menikin aikalailla juostessa sekä Keesin kanssa, että ilman. Keväällä 2022 päädyimme kisaamaankin koirajuoksussa pari starttia.
Lajin suola on mielestäni se, että koirista ei ikinä tiedä etukäteen millaisia ne ovat, joten pitää pystyä itse muuttumaan ja muuttamaan omia käytäntöjä niille sopiviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti