Jonnan kuulumisia

Kohta on jo puolet tästäkin vuodesta vierähtänyt hirveellä vauhdilla. Mulla on vika vuosi koulua menossa ja tuntuu et kouluun on mennyt enemmän aikaa, kuin ikinä... Tai ainakin on kokoajan palautukset ja opintopisteet, sekä tottakai oppari mielessä. Äsken palautin viimeisiä viime vuoden lopusta roikkuvia tehtäviä ja nyt ois enää pieni loppurutistus ennen kesälomaa! Mun kesäloma kestää viikon ennen kesätöiden alkamista ja viikon niiden jälkeen, mutta pitää ottaa niistä viikoista kaikki irti. 

Entä mun treenit? Sain kunnon kipinän wattipyörillä treenaamiseen pari kuukautta sitten ja siellä kävin tunnollisesti, kehitystäkin alkoi näkymään aika äkkiä. Me sairastettiin kuitenkin viime kuussa Samulin kanssa molemmat korona ja se verotti treeneistä puolitoista viikkoa. Heti pahimmista oireista selvittyä ja muutama päivä vapaaehtoisen karanteenin päätyttyä me käytiin Latviassa kisoissa. Kirjoitan siitä erikseen, pysykööt tämä vaan kuulumisina. ;) Kisat ja reissuväsymys verotti treeneistä toisen viikon. Nyt tuntuu et en oo vieläkään päässy treenien rytmiin takaisin. Toki aloitin myös uudella työpaikalla ja oon vähän hamstrannu työvuoroja koulun lisäksi, niin on ollut aikakin kortilla. 

Ootan kyllä innolla, että saan viimeisetkin raportit palautettua ja saan alkaa keskittymään kesällä pelkästään treeneihin, töihin ja oppariin. Mulla ois paljon tavotteita sykyksi ja haluaisin treenata kovaa, mutta mun pitäis pystyä kohtaamaan se tosiasia, ettei peruskunto riitä siihen kaikkeen kivaan treenaamiseen. Toki kaikki treenaaminen on kivaa! Mutta mä oon pieni adrenaliiniaddikti ja mun lemppareita on ne treenit missä tehdään kovaa ja mennään kovaa!! Eli pitkät pyörälenkit ja juoksulenkin, varsinkin yksin tehtynä on mulle ihan pakkopullaa... 

Mulle on lisäksi tuonut haastetta se, että ei oo treenisuunnitelmaa. Ja jos teen sen itse niin siitä on liian helppo luistaa, kun on kiirettä ja kasaantuneita hommia. Niistä kovista treeneistä en kyllä luista, eilenkin oltiin koirajuoksemassa niin sinne oli pakko päästä. Kaksi kilsaa täysillä koiran perässä ei vaan harmillisesti aja samaa asiaa kuin kaksi tuntia pk-sykkeillä liikkumista...

Nyt koitan kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa priorisoimaan niitä tylsiäkin treenejä. Tavoitteena on kesällä päästä takaisin treenien makuun ja syksyksi omaan elämäntilanteeseen nähden parhaimpaan mahdolliseen kuntoon. Sen näkee sitten silloin, että mihin se riittää! 

Oli taas vähintäänkin sekava kasa ajatuksia. Istahdin työpäivän jälkeen suoraan koneelle kouluhommia tekemään ja sit päätin vielä raapustaa tämän perään. Nyt meen sohvalle Bella kainalossa katsomaan eilisen koirajuoksutreenin videoita.