Nyt on vuosi 2016 takana päin. Paljon hyviä kisasuorituksia tuli tehtyä, mutta tavoitteeseen ei päästy, kun EM-kisoissa ei yletytty mitaleille asti. Nyt on uusi vuosi ja uudet tavoitteet, joita varten ruvetaan treenaamaan. Vuosi aikaa, MM-kisat on vasta loppuvuodesta. Nyt on takana myös odotettua pidempi lepotauko. Ensin sairastuin vatsatautiin, joka tosin aiheutti vain puolen viikon tauon, mutta 2 viikkoa sen jälkeen nousi kuume. 17. joulukuuta meni kavereiden kanssa kotona viettäen iltaa synttäreideni kunniaksi ja 18. päivä olikin ensimmäinen, jolloin makasin kuumeisena sängyn pohjalla katsomassa netflixiä. Toivoin, että olisin ehtinyt jouluksia parantua, mutta toisin kävi ja vietin jouluaatonkin kuumeessa. Joulun jälkeen olo alkoi olla pikkuhiljaa parempaan päin. Pari päivää sitten kävin lääkärissä, kun 9pv kestänyt kuume oli laskenut, mutta korvakipu alkoi. Jälkitautina korvatulehdus, se tästä vielä puuttuikin... No, viikon antibioottikuuri ja sit pitäs olla tää sairastelu ohi.

  Nyt on yritetty joulun jäljiltä palata takasin arkeen ja miten se menikään... Koira tulee omistajaansa? Koska me tykätään Ponin kanssa molemmat nukkua aamulla pitkään. Ehkä kymmeneen, mieluusti puoleen päivään, valvotaan sitte illalla. Unirytmi on siis päälaellaan, se pitäs tasottaa. Koulu alkaa parin päivän päästä, mutta torstaina lähenkin jo junalla Lahteen. Lahdesta lähden Tuiren kyydillä perjantaina aamulla Rokualle koirahiihtoleirille. Sunnuntain juna on takasin Turussa 23 aikaan, siitä sitten pirteänä kouluun maanantaina. Siinä ois seuraavan viikonlopun suunnitelmat ja sitä seuraavana viikonloppuna onkin talven ekat kisat. Oon tälle talvelle päässy hiihtämään yhden kerran, koiran kanssa en kertaakaan, mut hei!! Lahjattomat treenaa ;D Sillon ois siis luvassa spkl:n Sprintti SM, joissa starttaan Rallin kanssa naisten a-sarjassa. Toinen startti mulla on naisten b-sarjassa. Voi siis tulla vähän kiire, että ehdin kaikkiin lähtöihin, mutta kyylllä se siitä!! 

  Me tyhjennettiin iskän kanssa meidän vanhan pöytäkoneen kuvat kovalevylle ja vastaan tuli vanhoja vetokuvia. Oon koko ajan ajatellu, että alotin valjakkourheilun 10 vuotiaana, mutta ekat vetokuvat onkin jo vuodelta 2006 alkutalvesta, jolloin olin 5 vuotias ja seisoin kelkan kyydissä, meidän kaksi koiraa edessä vetämässä. Meillä oli tuolloin kaksi koiraa, x-rotuinen Ransu ja suursnautseri Elmeri. Elmerin kanssa myös aloitin myöhemmin kisaamaan ja muistan vieläkin hyvin meidän ekat kisat Janakkalassa. 

Etummaisena Elmeri ja toisena Ransu. <3 Kyydissä viisi vuotias Jonna!! 

Jasminkin on päässyt kyytiin Ransun vetäessä ja äidin juostessa vierellä, mutta sitten...

Äiti ja Ransu jäivät, mutta Jasmin jatkaa matkaa...

Äiti ja Ransu. Äidin hiihtotekniikka on onneksi nykypäivänä hieman paremman näköinen.
Ei sillä, että tuossakaan mitään vikaa olisi.. :D

Jasmin on päässyt pulkan kyytiin, äidin ja Ransun vetäessä!!