Pitkästä aikaa kuulumisia :)

En oo kirjotellut mitään pitkään aikaan... Ei oo ollu kisoja, ei inspiraatiota alkaa kirjoittamaan ja koulu on painanut päälle. Viiminen puoli vuotta yläkoulussa menossa, joten nyt on rasitettu aivoja lukiostressillä.

Mitäs meille nyt sitten kuuluu? Lukioita on tosiaan mietitty paljon, se ei nyt liity tän blogin urheilu-aiheeseen. Ainakaan vielä ei liittynyt, mutta seuraavassa lauseessa liittyy, ainakin jotenkin. Olen päättänyt hakea Turkuun, Kerttulin urheilulukioon. Se olisi helpoin tapa yhdistää treenit, lukio ja kisareissut (lomien saaminen onnistuisi helpommin, koska urheilulukio joustaa hyvin ja tukee kisareissuille lähtemisissä). Pisteraja on kuitenkin sen verran korkealla, että sinne ei niin vaan pääse sisään. Pisteisiin lasketaa keskiarvosta tulevat pisteet, lajiliitolta (mun tapauksessa VUL) ja osa pisteistä tulee testeistä, joissa on mm. venyvyyttä, kestävyyssukkulajuoksua, 50m juoksu, punnerruksia ja sen sellaista. Mun on siis pidettävä ka. samana ja yritys sen nostamiseen on kova. Kun kokeita alkaa tulemaan, ne menee reenien edelle. Ensi kesänä siis odottaa paljon reenejä...

Viime viikolla meni reenit vielä vähän koulun edelle. Perjantai kului mulla koulun sijasta Hyvinkäällä treenaamassa... Mä luulen että tästä tulee vaan pätkä tekstiä, jossa selitän mitä tapahtu ja mihin aikaan, mä kirjotan niin aika useesti. Taidanpa kokeilla jotain muuta, miltäköhän viikonloppu mun mukaan olleen Rallin näkökulmasta kuulostaisi? Voi olla, että se toimisi, siispä kokeilen, aloittakaamme alusta.


                    Treeniviikonloppu hyvinkäällä, Rallin silmin

Ralli ja Bolt saapuvat maaliin 5.4km lenkiltä!

Torstai-iltana pääsin pitkästä aikaa yksin autoreissulle. En kyllä tienny mihin oltiin menossa, mut Jonnalla oli hirveesti tavaraa mukana. Kun oltiin tultu perille johonkin, päsin autosta ulos. Näin paljon autoja ja sitten... Junia! Olin ollut kaks kertaa aikasemmin junassa, Kuopioon ja takasin sieltä. Äiti ja Jasmin tuli saattamaan meidät junaan. Olin ihan innoissani ja ihmettelin et mikä sillä Jonnalla nyt on ongelmana (ei se mun taluttaminen ja laukun sekä suksipussin kantaminen junaan nyt niin hankalaa voi olla, vai voiko muka). Kun Jonna vihdoin sai vaunun oven auki, se alko etsiä meidän paikkaa. Samassa rivissä meidän kanssa olisi istunut joku ihana pikkukoira, joka melkeen puri mua huuleen, mutta siitäpä mä vasta innostuin, ehkä se halus vaan leikkiä. Jonna päätti siis sen pikkukoiran omistajan kanssa et me jäätiin pari riiä taaemmas istumaan, ilkeetä. Junamatka oli mun mielestä tosi hauska, konduktöörikin kävi. Tosin se kysy oonko mä vihanen ennen ku tuli lähemmäs tarkistamaan lipun, enhän mä nyt niin pelottavan näkönen oo. Istuin suurimman osan matkasta Jonnan sylissä, mikä ihana paikka ja siitä näkee koko vaunun penkkien yli. Jossain vaiheessa Jonna alkoi laitamaan takkia ja mäki sain takkini takasin päälle, mä innostuin jo että mihin lähettäisiin. Jonna kuitenki käski odottaa, joten istuin sitte sen paikalle. Vihdoin juna kuitenki pysähtyi ja me mentiin ulos.

 Olimme Pasilan asemalla, eikä ollu mitään hajua mihin mennä. Jonna talutti mut johonkin, ei tainnu sekään tietää mihin. Siinä me sit tapitettiin paikallamme ja mä aloin jo turhautumaan ku mitään ei tapahtunu. Sit Jonnan puhelin soi ja puhelun päätyttyä me lähettiin takasin päin. Jonna oli jo melkeen liukuportaissa, kun mä päätin etten todellakaan oo menossa niitä pitkin ylös. Pidin jarrut pohjassa ja Jonna yritti saada mut menemään niihin portaisiin namupalan perässä, luuli varmaan et olisin tarpeeks tyhmä mennäkseni, en menny. Siispä me etittii tavalliset portaat. Ylhäällä oli paljon ihmisiä ja sitten me vaan odotettiin. Odottelun jälkeen meidät tultiin hakemaan. Pääsin Tanjan auton takapäähän nukkumaan, matka oli niin raskas, että uni maistui. Automatkan jälkeen mut jätettiin auton hetkeksi odottamaan, kun Jonna ja Tanja meni käymään jossai talossa sisällä. Tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja siirryin etupenkille istumaan. Jonkun ajan päästä Jonna tuli hakemaan mut ja sain nähdä mun Bolt-veljen pitkästä aikaa. Meistä tuli heti parhaat ystävykset ja päästiinki matkustamaan yhdessä auton takapenkillä. Matkan jälkeen olin taas uudessa paikassa, tällä kertaa pääsin sisällekkin. Me nelijalkaset saatiin ruokaa ja seuraavaksi olikin yöunien aika. Mut jätettiin alakertaan häkkiin nukkumaan ja muut meni ylös.

Bestikset <3<3<

 Seuraavana päivänä käytiin vetoreeneissä. <3 Me vedettiin Boltin kanssa molemmat ihan super hienosti. Alkulämmittelyksi me juostiin jäällä, samoin loppuverkaksi. En saanut vetää kuin 3.4km, mutta kivaa oli. Kotimatkalla käytiin hakemassa mulle ja Boltille jotain Tanjan tavaroita seuraksi auton takapäähän. Jonna ja Tanja kävi päivällä kaupassa ja me nukuttiin Boltin kanssa se aika. Sit ne kehtas viel illal lähtee hiihtämään ilman meitä. Tosin me saatiin Boltin kanssa kattoo leffaa Jonnan ja Tanjan kanssa. Me tietenki nukuttiin vierekkäin ja päällekkäin, bestiksiä kun ollaan.







 Lauantaina me päästiin Boltin kanssa heti aamsta juoksemaan, vapaana frisbeen perässä. Päivällä meidän seuraksi tuli vielä Jade, joka oli kiva, koska se rapsutti mua ja Bolttia niin paljon. Me päästiin taas vetoreeneihin, joissa vedin Jonnaa 5.4km ja Tanjaa yhdessä Boltin kanssa n. 1km. Oltiin taas molemmat super taitavia vetokoiria. Lauantaina ei tapahtunu mitään muuta, mikä ois kiinnostanu meitä nelijalkasia. Noi vaan söi vähän epäurheilijamaisemmin ja me saatiin Boltin kanssa levätä ja odottaa seuraavaa päivää.

Velipojat lepää automatkalla :)

 Sunnuntai oli kaikista paras päivä! Saatiin vetää Boltin kanssa tosi pitkä matka. Ensin 5.4km niin, että Jonna ja Tanja vaan seiso suksien päällä ja roikku perässä. Toinen 5.4km mentiin reippaammin. Jonna oli musta kuulemma tosi ylpee, olin ilmeisesti vetäny hienosti. Ensin matkaan lähti Ari, mun ja Boltin Spence-velipojan kanssa. Toisena lähti Tanja&Bolt ja viimisinä me. Me jäätiin muista jonkun matkaa, koska noi rupes suoristamaan mun valjaita ku muut oli lähteny. Mä oisin omasta mielestäni voinu juosta vaikka valjaat väärin päin. Me kuitenkin otettii muut kiinni ja tultiin maaliin ekana. Oli raskas reissu, mut oisin voinu mennä vielä vähän lisää. Me kaikki oltiin mun velipoikien kanssa tosi hienoja vetureita! Loppupäivästä noi oli taas koko ajan pois, kaupassa ja viemässä Jadea, illalla kävi vielä paljussakin. Sit Jonna pakkas hirveesti ja taas lähettiin automatkalle. Me saavuttiin tuttuun paikkaan, juna-asemalle. Sielä me sit odotettiin hetken aikaa sisällä ja mua käytiin rapsuttamassa. Joku mies kyseli musta Jonnalta, kysy että oonko metsästyslinjanen (Haloo, etkö sä nää et mä oon supervetokoira!), sen jälkeen se alko selittää jotain vetojutuista ku Jonna sano et oon vetokoira. Jossain vaiheessa me mentiin taas portaat alas ja odotettiin pihalla hetki junaa. Tällä kertaa olin ainut koira meidän vaunussa. Tosin sielä oli pelottavia armeijan miehiä, joille piti vähän murista. Mulla oli matkalla tosi tylsää, ku Jonna ei ees antanu mennä moikkaamaan kaikkia ihmisiä. Kävin välillä sylissä ja menin takas lattialle, Nukuin Jonna laukunki päällä mut siinäkään ei ollu hyvä. Sähläsin sitten niin kauan, et onnistuin vahingossa tiputtamaan Jonna laukun penkiltä lattialle ja sit menin omalle penkilleni nukkumaan. Miten Jonna ei ollu tajunnu et haluun oman penkin ja miksköhän se alko olemaan vähän vihanen ku mä vaan liikuin koko ajan. Paikallaan oleminen on yliarvostettua ja enhän mä nyt missään junan lattialla voi nukkua. Parin tunnin matkan jälkeen, kun meillä oli taas molemmilla takit takasin päällä, oli aika siirtyä käytävään. Me odotettiin junan pysähtymistä ja siinäkin välissä pääsin puheenaiheeksi. Joku nainen tuli kysymään Jonnalta englanniksi et oonko mä vetokoira. Jonna tietenkin vastas et oon ja se nainen sano et oli kuulemma kattonut Jonnan housuista (sillä oli vullin asun housut jalassa). Riemu repes taas kun päästiin junasta ulos, äiti ja iskä oli odottamassa meitä. Kyllä yöllä maistui uni rankan, mutta hauskan viikonlopun jälkeen.

Noniin, siinä oli vähän erilaisesta näkökulmasta tekstiä, en tiiä oliko hyvä vai huono juttu. Oli tosiaan tosi hauska viikonloppu parhaassa seurassa.
KIITOS JADE JA TANJA ihanasta viikonlopusta!!!

  Tällä hetkellä en oo ihan niin hyvässä kunnossa, mulle iski flunssa alkuviikosta, onneksi ei vielä viikonloppuna. Koulussa en ollut tänään enkä eilen, kurkku on ollut tosi huonona, ääni aika pahan kuuloinen ja nenäliinapaketteja on mennyt aika reilusti. Toivottavasti mä parantuisin pian ja pääsisin reenailemaan. Talvella on tiedossa ainakin suomen palveluskoiraliiton SM-kisat, koska VUL:n SM-kisoihin en saa osallistua. Pakko sanoa et kyllä harmitti, kun tajusin etten saa osallistua. Olin ihan innoissani osallistumassa, kunnes tajusin että IFSS:llä on uudistetut säännöt, joiden mukaan oon vuoden liian nuori. Soitin suoraan tuomarille ja kysyin asiasta, en saanut lupaa osallistua, joten me jätetään ne kisat välistä. Vaihtoehtona ois ollu harraste sarja, jonka takia me ei lähetä rovaniemelle astin ajamaan.

  Ainiin, meinasi unohtua. Pääsin VUL:n lehteen harrastajahaastatteluun ja Koiramme-lehden nuorisopalstalle tehtiin juttu, johon mua haastateltiin valjakkourheilusta! Tällasia kuulumisia ja nyt tuli vähän pidempi postaus. :D