Meidän porukasta lähti näihin kisoihin vaan minä (Jonna) ja iskä. Koirista lähti mukaan taas kaikki kolme greysteriä, niin Samuli sai viettää lapsettoman viikonlopun ja äidille jäi hoidettavaksi vaan vanhusosasto. Reissuun lähdettiin perjantaina ja perillä oltiin taas keskellä yötä, tällä kertaa ei matkan pituuden, vaan monen unohtuneen tavaran takia... Meidän kisa oli kaksipäiväinen ja kisattiin tällä kertaa samassa sarjassa, koska koirapyöräilyn miehet ja naiset oli yhdistetty. Meidän koirajako oli Bruno mun kanssa ja Keesi iskän kanssa.
Lauantai
Meidän startit oli melkein peräkkäin, välissä oli vaan yksi lähtijä. Me lähdettiin siis Brunon kanssa 2min ennen iskää ja Keesiä. Mä en oo pitkään aikaan kisannut pyörässä ja tällä kertaa ei ollut edes omaa handleria mukana, joka ois hoitanut koiran kokonaan ja tuonut valmiina lähtöön. Oli siis aika monta liikkuvaa osaa ja omat rutiinit muutenkin vähän hukassa. Lopputuloksena gopro ei ollut matkalla edes päällä, garmin ei pystynyt mittaamaan tehoja oikein, koska kalibrointi ei ollut onnistunut ja lämmittely oli olematonta. Oltiin siis rata kuitenkin kierretty, mutta oli niin viileä keli, että jalat kylmeni heti, kun otti lämppähousut pois.
Meillä sujui lähtö muuten hyvin ja vaikka monta vuotta pitkään suoraan mennyt reitti kääntyi tällä kertaa kesken tutun suoran oikealle, Bruno kuunteli hyvin. Me oltiin kyllä käyty kävelemässä se kohta aikaisemmin, mutta Bruno ei tuntunut silloin oikeen rekisteröivän yhtään mitään.
Radan alku oli ihan hauskaa vähän teknisempää maastoa kuin ennen ja koko radan läpi löytyi paljon tiukkoja ja pitkiäkin mutkia. Ylä- ja alamäkiä löytyi muutamia, sekä totuttu "hiekkadyyni" joka on siis ihan todella hiekkainen ja pehmeä ylämäki ja heti perään alamäki. Ilman koiraa en ollut päässyt sitä puoltaväliä pidemmälle, mutta Brunon kanssa päästiin sen yli jalkautumatta (vaikka Bruno kävelikin puolet mäestä, kun tulin perässä liian hitaasti). Radan lopussa oli myös vanhaan rataan kuulunut piiiitkä nousu ja tuttu loppusuora, jotka suoritettiin hyvin, varsinkin kun Bruno sai takaata ohi tulleesta koirakosta vähän lisää motivaatiota.
Yksi kämmi meille kävi radan keskivaiheilla, kun oli aika jyrkkä mutka vasemmalle ja oikealla oli vaan nauha esteenä. Bruno päättikin mutkassa lähteä oikealle ja hyppäsi nauhan yli kaataen samalla sitä ylhäällä pitäneen kepin. Jouduin pysähtymään sen verran, että sain ohjattua Brunon takaisin radalle. Me vältyttiin kuitenkin isommalta sotkulta ja päästiin heti jatkamaan matkaa. Brunon osalta reissu sujui tosi hyvin ja rata oli sille selvästi mieleinen. Oma pyöräily tuntui kuitenkin tosi vaikeelta, mutkat pelotti ja meinasin unohtaa välillä polkea täysillä, loppukirikin otettiin, mutta maalissa en ollut edes hirveen hengästynyt.
Radalla oli muutama sellainen kohta, missä Keesi ei ihan tiennyt mihin oli menossa, suuntakäskyistä huolimatta. Keesi juoksi kuitenkin ihan hyvin siihen nähden, mitä olin itse siltä odottanut ja mitä alle 20 kiloiselta koiralta voi olettaa. Kuski oli vähän jäässä ja minua vähän mietitytti kaikki mutkat, kun en ollut oikein kartalla pyörän pidosta. Alusta näytti vähän mutaiselta, mutta ei sitten ollutkaan.... Tein myös sellaisen huomion, että koiran kanssa pitäisi muistaa katsoa tosi kauas ja oranssit lasit olisivat toimineet paljon aurinkolaseja paremmin. Meillä oli silti kivaa ja rata oli oikein mukava, kun oli mutkikas ja vanhaa teknisempi. Omaan suoritukseen vaikutti se, että on vähän kilometrejä koiran ja pyörän kanssa takana, tultiin kuitenkin loppuun asti ihan ok vauhtia.
Sunnuntai
Toiseen starttiin olin varautunut vähän paremmin, tällä kertaa oli garmin kalibroitu ja gopro ajoissa kiinni pyörässä ja päällä jo, kun lähdettiin autolta. Vähän meinasi tulla hoppu lähtöön ja saatiin vasta matkalla meille toinen handlerikin.
Lähtö sujui taas hyvin ja paljon rauhallisemmin mielin, koska tiesin, että kamerat ja kellot oli kunnossa. Meillä meni myös koko matka tosi hyvin ja olin huomattavasti luottavaisemmin mielin mutkissa Brunon kuuntelemisen kannalta. Itse kuitenkin varmistelin mutkiin tosi paljon ja otin niihin taas ihan liikaa vauhtia pois. Sunnuntain suoritus oli paljon parempi myös "hiekkadyynin" osalta ja Bruno otti ylämäessä vain pari hassua kävelyaskelta ja muuten veti laukalla ylös. Ajotaidot ei ihan ole vanhalla tasolla ja sen kyllä huomaa mun ajamisesta. Sunnuntain pyöräily tuntui kuitenkin jo vähän enemmän koirapyöräilyltä, mutta paljon on tekemistä, jos haluan siinä vielä joskus kisata tosissaan.
Ettei ihan helpolla päästäisi, kävi meille kuitenkin pieni vahinko myös toisena päivänä. Onneksi huomasin sen vasta autolla, niin ei mennyt sen miettimisen takia kisan loppu puoli pilalle. Autolla huomasin kauhukseni, että mun tangossa ollut gopro oli tippunut! No, me sitten lähdettiin etsimään sitä iskän kanssa radalta, ensin loppumatkasta ja sen jälkeen lähdettiin kiertämään rataa ihan lähdöstä alkaen. Noin puolessa välissä rataa yksi kisojen järjestäjistä tuli mönkkärillä ohi ja iskä oli maininnut, että oltiin tippunutta goprota etsimässä. Sitä ei ollut näkynyt, mutta muutaman kymmenen metrin päässä mönkkäri kääntyi takaisin, kun oli huomannut gopron radalla. Kauhistuneena katsoin ihan pirstaleina olevaa gopron koteloa, mutta onneksi sisällä ollut kamera oli täysin ehjä. Sen jälkeen päästiin hyvillä mielin keräämään kamat ja kääntämään auton nokka kohti kotia.
Juhan kertomaa:
Sunnuntaina lähdettiin vähän hyökkäämään kovemmin, koiraan ja sen suuntiin oli nyt kova usko ja itse yritin ajaa kurveihin tasaisemmin ja hakea ajolinjoja paremmin. Koira teki taas ihan loppuun asti kovasti töitä ja kokonaisuutena oli kummaltakin ihan mallikas suoritus. Tehtiin meidän yhteistyöllä paras mahdollinen suoritus ja meillä oli taas hauskaa!
Nyt me palataan taas pariksi viikoksi treenien pariin ja seuraavana on luvassa koirapyöräilyn ja valjakkojen SM-kisat. Sinne meiltä lähtee kisaamaan Samuli koirajuoksuun Keesin kanssa ja mä lähden Brunon kanssa koirapyöräilyyn, mutta niinkuin tän kauden teemana on, vaan tekemään hyvä suoritus ilman mitään tavoitteita sijoitusten tai ajan kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti