Korso 69 MTB

Eilen tehtiin iskän kanssa päiväretki Vantaalle. Mä starttasin N16-32km sarjassa, iskä odotteli flunssaisena lähtö- ja maalialueella kamera kädessä. 

  Lähdin tekemään oman parhaan suoritukseni, muiden vauhdista ei ollut kauheesti tietoa. Lähtöpaikka olisi näin jälkeenpäin mietittynä olla vähän parempi, jäin aika taakse ja ensimmäisten puolen kilometrin jälkeen piti suorittaa aika monta ohitusta. Ensimmäiset 10km oli ihan kivat, tiepätkillä sai tehdä töitä, että pysyi vauhdissa, metsässä koitin koko ajan kattella pääsiskö joltain sivulta ohittamaan. 

  Seuraavat 10km meni vielä ihan ok, tosin muistan vilkasseeni kelloa 15km kohalla ja miettineeni et miten selviin maaliin ku puoletkaan matkasta oo vielä menny... (no mutta, selvisin maaliin ;D). 

Viimeiset 10km oli kaikista kamalimmat, lähinnä taistelua omassa päässä, jatkaakko vai eikö jatkaa samaa vauhtia, kun tuntuu pahalta, koska ketään ei pakota niin hiljentääkkin pois. Kisassa kun olin, niin hiljentäminen olisi ollut luovuttamista, joten samalla vauhdilla jatkettiin. Voimat alkoi myös olla aika lopussa, kunnollisesta tankkaamisesta olisi ollut hyötyä (sitä, että olin syönyt aamulla leivän ja rahkan, ennen kisaa saanut juotua varmaan 3dl vettä ja vedettyä ennen starttia yhden geelin ei taideta laskea edes huonoksi tankkaamiseksi...). 

Matkaa taisi olla jäljellä suunnilleen 2km, kun ajoin toisen kisaajan perässä harhaan, polulle, joka oikaisi varmaan 300m. Perässä olevat ajoivat oikeaan suuntaan, joten tajusin olevani väärällä polulla. Käänsin pyörän ja lähdin ottamaan kiinni mun perässä ajaneita kisaajia. Samalla ajattelin, että matka maaliin on niin lyhyt, että ihan sama ottaa jo loppukiri. Maaliin oli alle kilometri, ehkä 500m, kun sain muutaman kisaajan porukan kiinni ja jäin siihen taakse. Vähän harmitti, kun olisin saanut otettua kovemman loppukirin, mutta en päässyt ohi. Kisa meni silti odotettua paremmin, ylsin 3. sijalle.

  Sillä aikaa, kun mä olin polkemassa ja rääkkäämässä itteäni, iskä oli kattellu kisapaikalla näytillä olevia pyöriä ja iskenyt silmänsä yhteen. Käytiin sitte molemmat sitä kokeilemassa ja oli kyllä ihana!! Ei kuitenkaan lähtenyt (ainakaan vielä) meidän matkaan, mutta taitaapi olla mietinnässä... 

  Edellisenä viikonloppuna oltiin treenileirillä, siitä tulee juttua tällä viikolla, kun on aikaa kirjotella. Viime viikolla olikin aika sairastaa pitkästä aikaa... Ja koulussa oli vielä viimeinen tsemppaus, lukuvuoden vika koeviikko. 

  Jos joku ei ole vielä eksynyt meidän faceen tai instagramiin, niin käykäähän kurkkaamassa. Varsinkin instagramin puolella on tarkoitus aktivoitua nyt kesän aikana, joten sieltä tulee löytymään kuvia niin koirien, kuin ihmistenkin treeneistä. 

  Loppuun vielä iso kiitos iskälle, mun kisoihin kuskaamisesta ja kuvaamisesta!! Ja onnea kaikille kisoissa menestyneille!

  

Lahti24mtb

Viime viikonloppuna siis starttasin lahti24mtb kisassa eli lyhyesti selitettynä: 24h aikaa ja tavoitteena polkea niin paljon, kuin siinä ajassa ehtii. Toiset olivat vaan polkemassa huvikseen, toiset lähtivät kisaamaan voitosta. Mä olin mukana joukkueessa, jossa polkivat myös Tuire, Heidi ja Satu. Ekat 7h, lauantaina klo 12 eteenpäin, olivat haastavia lämpötilan takia. Meillä ei olla kauheesti ehditty treenailemaan niin lämpimällä kelillä ja lisää haastetta ihan yleisestikin toi se, että oon todella huono juomaan. Ihan sama onko vettä vai urheilujuomaa tai pitkä vai lyhyt treeni, mut en saa ikinä tankattua tarpeeks nestettä.

  Ekat 7h siis oli polkemista todella kuumalla kelillä... Sen jälkeen alko lämpötila vähän laskemaan! Taisi olla yhdeksän aikaan kun pidettiin vähän pidempi tauko, jonka jälkeen muu joukkue pisti nukkumaan, mä jatkoin polkemista. Pikkuhiljaa alkoi väsyttämään enemmän ja enemmän, joten vauhti hidastui reilusti ja kiitos kuulokkeiden ja musiikin, sekä pienen juttutuokion toisen pyöräilijän kanssa pysyin hereillä. Jossain vaiheessa yötä istuin melkein 1.5h autossa, syömässä ja siitä jäinkin vaan istumaan ja tuijottamaan eteenpäin miettien, että pitäisi lähteä polkemaan ulos kylmään. Seuraavan kerran radalla näkyi elämää viiden aikaan, kun sain puolen kierroksen verran juttuseuraa ekaa kertaa alkuyön jälkeen. Muun joukkueen heräiltyä aamupalaa nassuun ja takaisin ajamaan. 12.15 aikaan oli palkintojenjako, josta mukaan lähti "Lahti24mtb naispääosa" ja tapahtuman t-paita.

  Matkaa kertyi kisan aikana 113km, joka siis poljettiin maastossa. Oon kyllä tyytyväinen tulokseen ja kisa oli todella rento ja hyvin järjestetty!! Ehdottomasti uudestaan ensi vuonna ja silloin tietenkin pari kierrosta enemmän pitäs polkea. Vähin ruhjeinkin radalta selivittiin, mitä vähän polvi mustana ja kipeenä, mutta kyllä se siitä onneks paranee.

  Jäin kisan jälkeen lahteen pariksi päiväksi, joten maanantaina illalla olinkin jo tarpeeksi levännyt treenaamista varten. Jaden kanssa 1.5h treeni, johon mahtui maastossa juoksua, kävelyä, mäkivetoja ylä- ja alamäkeen, sekä (pakko mainostaa, koska yleensä meinaa jäädä välistä) venyttelyt. Tuhannet kiitokset Jadelle treeniseurasta! <3 Tosin olisin ilmeisesti voinut keskittyä vähän enemmän juoksemisen ja vähän vähemmän puhumiseen, niin nyt olis nilkka kunnossa. Nooh, kylmägeelillä ja pienillä teippauksilla kaik kunnossa!

Koulutus- ja treeniviikonloppu

Perjantaina ajettiin mökille ja illan ohjemassa oli koirille vetotreenit ja radan merkitseminen. Ensin kierrettiin iskemässä radalle tolpat ja niihin nauhat. Sen jälkeen treenikamat päälle ja treenattiin koirat, mä pyörällä, äiti kickarilla ja iskä oli koirien huoltojoukot. Kaikille koirille vedettiin omalla radalla 3x600m. 

  Meillä oliki sit Simpsonin kanssa vähän viileämpi yö... Mä olin päättäny et yövytään saunamökissä, jonka lämmityksenä siis toimii seinän toisella puolella oleva sauna. Sauna ei ollut perjantaina päällä! Mä nukuin makuupussissa, Poni mun vatsan päällä ja sit vedettiin vielä peitto päälle. Eipä oo ikinä ennen yksikään meidän koira viihtynyt kuumuuden takia peiton alla.

  Lauantaina herättiin ennen seitsemää, ei erityisen virkeinä... Pikkuhiljaa vähät yöunet ja kylmyys unohtui, kun sai aamupalaa ja kurssilaiset alkoivat saapua paikalle. :) Ensin oli luvassa parin tunnin teoriaosuus, sen jälkeen tehtiin yksitellen kaikille koirille vetopätkiä juosten tai kickarilla. Vetojen jälkeen oli ruoka-aika ja siitä sitten tekemään seuraavat vetotreenit sen mukaan, mitä kenellekkin katsottiin parhaaksi. 

  Kaikki kurssilaiset lähtivät vähän aikaa vetotreenien jälkeen. Tuomo ja Sonja jäivät meille treenailemaan, joten päivä ei ollut vielä purkissa. Iskä ja Tuomo ehtivät vielä pyöräilemään kaikki meiltä löytyvät menopelit läpi... Pyöräilyn jälkeen lähtivät melomaan, joten me lähdettiin sillä aikaa äidin ja Sonjan kanssa kickarilenkille. Treenaamisten jälkeen oli vielä luvassa saunomista ja siitä pikkuhiljaa nukkumaan.

  Sunnuntai lähti käyntiin lähes yhtä väsyneillä fiiliksillä ku lauantaikin. Ylämökille asti raahautuminen (n. 100m) oli kovan työn takana ja aamupalapöydässäkin oli aika väsynyt tunnelma. Kahdeksan jälkeen käytiin tekemässä koirille vetotreenit. Sen jälkeen alkoi aika ruualle. Tavaroiden pakkauksen ja Tuomon & Sonjan lähdön jälkeen lähdettiin kaikki omille teillemme, tekemään omat treenimme. Tosin iskän kanssa tehtiin samat treenit, mutta mulle ei seura kelvannut...

  Nyt päivästä jäljellä enää kotimatka ja kyläilyä isovanhempien luona äitienpäivän kunniaksi.

Hyvää äitienpäivää mun ihanalle äidille!! <3 Riitelemisestä ja ehkä välillä tahallisestakin ärsyttämisestä huolimatta rakastan sua! Oot ollu ja oot mun tukena asiassa kun asiassa, kiitos! <3<3

 

Hiihtolomaviikko ja kolmet kisat

Mulla on kokonaan unohtunut tän päivityksen kirjottaminen ja blogissa on muutenkin ollut vähän liian hiljasta pitkän aikaa. Pitäis yrittää ryhdistäydyttyyn ja kirjotella enemmän.

  Tän talven kisakausi jäi tosiaan mun osalta lyhyeksi, mutta 3 kertaa pääsin starttaamaan. Edellisviikon torstaina oli tarkoitus startata iskän kanssa kohti lahtea illalla seitsemän aikaan, mutta lähtö viivästyi mun hitaan pakkaamisen takia (anteeksi iskä), joten matkaan päästiin vasta yhdeksän aikaan. Lahdessa yövyttiin huoltoaseman pihalla. Iskä pääsi käymään uimahallissa mun tehdessä autossa kouluhommia. Puolen päivän aikaan oli lähtö Rovaniemelle, sitä ennen syötiin ja pakattiin Tuiren ja Niinan tavarat meidän autoon. Aikalailla aikataulussa päästiin lähtemään. Rovaniemelle päästiin myöhään illalla, suoraan valmiiseen ruokapöytään. <3 Kiitokset siitä Anulle ja Tuulalle!!

  Lauantaiaamuna startattiin kohti Tervolaa. Tuire kisasi siellä meidän seisojien kanssa 2-koiran SM-kisoissa ja me kisattiin Martin kanssa itseämme vastaan koirahiihdon junnuluokassa. Meillä oli ohituksissa hieman ongelmaa ja Martti vähän väsähti 5km jälkeen, mutta maaliin päästiin!! Tuirella oli vähän ongelmia toiselle kierrokselle lähtiessä, koska Rallilla ja Ponilla ei ollut korvan 5km jälkeen vielä auki ja olivat menossa suuntakäskyista huolimatta maaliin toiselle kierrokselle lähtemisen sijaan.

  Tuire sijoittui poikien kanssa 5. sijalle ja me Martin kanssa voitettiin ja hävittiin, ihan miten asian haluaa ilmaista.

  Kisan jälkeen päästiin Rallin kanssa vähän hiihtelemään pulkalla. Matkaa tuli vaan pari kilometriä, kun Rallilla oli kuitenkin jo 13km kisa takana. Viimeksi hiihdettiin pulkalla viime talvena, tais sekin olla Tervolassa ja oli kyllä taas ihan sika kivaa. Isot kiitokset Tuomakselle pulkkalainasta!!

  Sunnuntain kisat oli Iissä, minne ajettiin jo lauantaina kisan jälkeen. Mä pääsin starttaamaan Ponin kanssa, kun Tuire ja Martti ottivat osaa riisenimestiksiin. Mun ja Ponin kisa me ni aika lailla niin hyvin, kun olin osannut olettaa. Suoritus oli puhdas, parissa mutkassa oli vähän vaikeuksia oikeaan suuntaan kääntymisessä. Ekalla kierroksella piti kääntyä 90 asteen kulmassa oikealle, uudelle kierrokselle ja samasta paikasta jatkettiin toisen keirroksen jälkeen maaliin. Maaliin tullessa joku kääntyi juuri meidän edestä toiselle kierrokselle, joten Poni olisi halunnut lähteä perään, sain sen kuitenkin ohjattua oikeaan suuntaan ja loppukiri tultiin hyvin. Ihan ei päästy kisaamaan kirkkaammista sijoista, Maria Viitahalme ja Krista Berg hiihtivät sen verran kovat ajat, että me jäätiin yli minuutti. Vastukset olivat kuitenkin molemmat todella kovia hiihtäjiä ja meillä ei ole päässyt kovin paljoa tänä talvena hiihtävääm, koirahiihtokerratkin laskettvissa yhden käden sormin. Kisan ja palkintojenjaon jälkeen oli edessä ajomatka lahteen.

  Lahteen saavuttiin myöhään illalla, mun ja tuiren tavararat heitettiin tuiren autoon, myös Ralli ja Poni lähtivät meidän matkaan. Iskä ja Martti, joka pääsi takaluukun "koiraosaston" häkistä iskän luo autoon, jatkoivat matkaa suuntana Turku. Meillä olikin Tuiren kanssa aika jännä loppumatka, kun Tuiren luo johtava pitkä pikkutie oli aivan peilijäässä. Vähän itseä jännäsi, mutta onneksi oli niin pro kuski, että selvittiin turvallisesti perille. Perillä tavarat sisälle, iltatoimet ja vihdoin nukkumaan. 

  Maanantai kului hiihdellessä ja vaan hengatessa, kun Tuirekin jäi kotiin, koska illalla jäinen tie ei ollut vielä hiekotettu, joten sitä pitkin ei päässyt ajamaan töihin. Tiistaina tie oli hiekotettu ja Tuire pääsi töihin, joten mä jäin yksin omaan hyvään seuraani. Aamulla oli koirien pissatus ennen kuin Tuire lähti töihin, mutta sen jälkeen oli hyvä kipaista takaisin sänkyyn ja kattomaan netlfixiä. Koko viikko mentiin samalla rytmillä, aamulla koirien pissatus ennen Tuiren lähtöä. Tuire lähti Arlon ja Ernon kanssa lenkille ja luppikset pääsi pihalle siksi aikaa, ettei vaan tulut kohtaamisia koirien kesken. Mulla oli päivät aikaa olla koneella, tehdä ruokaa, syödä ja käytiin me koirien kanssa jäällä kävelemässä, kun Tuiren äiti tuli siksi aikaa vahtimaan Arloa ja Ernoa. Oli kyllä tosi mukava ja rento viikko, täydellinen hiihtoloma. Oli ihanan rauhallista, muttei tylsää, snapchat ja netflix olivat kovassa käytössä. :D Sunnuntaina oli aikainen lähtö kisoihin, mutta ajomatka tuntui ihanan lyhyeltä aikaisempaan kisareissuun verrattuna. Meillä ei Imatran kisa mennyt valitettavasti ihan putkeen, mutta Ralli pääsi kisaamaan Tuomo Niittylahden kanssa, sijalle 1. Tuomo kertoi, että oli alamäkiin liukunut Rallin vauhtia nopeammin, mutta remmin oli pitänyt kireällä. Mä olin jo olettanutkin, että Ralli ei varmasti ole tarpeeksi nopea, kun itse hiihdin sen kanssa alkutalvesta Rokuan leirillä. Rallia pitää kuitenkin vähän puolustaa, onhan se syystä mun kisakoira canicrossissa. Ralli ei ole yhtä nopea kuin esim. Poni, mutta Rallin vahvuus on voima. Ja varmuus. Talvikaudella Ralli olisi pulkkaan just täydellinen, koska sillä on hyvin voimaa vetää pulkkaa ja se ei ihmettele vaikka perässä on muutakin kuin hiihtäjä. Vähän hukkasin taas aiheen... Tuomolla ja Rallilla oli kuitenkin ymmärtääkseni puhdas suoritus ja vaikka Ralli ei alamäessä ole vahvimmillaan ja kunto ei ole parhaimmillaan, kun ei olla päästy treenaamaan koiria talvella lähes ollenkaan. 

  Meillä on tosiaan hiihtotilanne se, että missään ei pääse koirahiihtämään. Jossain vaiheessa päästiin muutaman kerran Littoisten järven jäälle ajetulla ladulla hiihtämään, mutta se oli vain vähän aikaa hiihtokunnossa. Impivaarassa on siis aunut latu täällä päin, mutta sinne emme saa mitään koirahiihtovuoroa. Meille olisi käynyt vuoro vaikka illalla, kun ladun valotkin sammuneet, mutta ei onnistu. Meillä on yksi latu, jossa saisi koirien kanssa treenata, mutta sitä ei ole kunnostettu tänä talvena kertaakaan. Koirien treenaamiseen ei siis ole mitään mahdollisuutta, joten meillä keskitytään sulanmaan kauteen, pääasiallisesti syksyyn.

  Melkein jokaisessa päivityksessä taitaa olla tänne loppuun tullut laitettua kiitoksia ja niin teen taas. :)
ISOT KIITOKSET:

- Tuirelle, kun sain kyläillä luppiksien kanssa viikon teillä!!
- Iskälle, kun lähdit reissuun ja mahdollistit koko kisamatkan!! <3
- Miko Rinne, kyydistä juna-asemalle ja tavroiden junaan kantamisessa auttamisessa!
- Tuomo Niittylahti, ihanaa, että Rallikin pääsi starttaamaan!! :D
- Tuomas Notkolle pulkan lainaamisesta, oli huippua päästä vielä kisan jälkeen kokeilemaan Rallin kanssa        puilkalla hiihtoa!!
- Anu ja Tuula, suurkiitokset yöpymispaikasta ja ruuista, oli tosi ihanaa taas nähdä!! <3

Mulla on koneen kanssa vähän muistiongelmia, niin en saa nyt kuvia tänne liitettyä. :/

  Ne jotka eivät oo vielä meidän teamin instagramiin törmänneet, niin käykäähän tsekkaamassa!! Löytyy nimellä @teamlipponen

  Toivottavasti kaikki ovat myös löytäneet tiensä tänne blogiin, sen jälkeen kun vaihdoin tuon blogin osositteen, nimen vaihtamisen jälkeen.

-Jonna

Spkl Sprinttien SM 2017

Eka kerta kun osallistuin sprinttiin hyvällä koiralla ja oli mahdollisuus pärjätäkkin. Kerran oon aikaisemmin osallistunut, Rikun, ton mun shetlanninlammaskoiran kanssa. Osallistuttiin ihan vaan startataksemme ja omaksi huviksi, parhaamme tehtiin, mutta muistaakseni ei kovin hyvää tulosta tehty. ;D Tänä vuonna osallistuin Rallin kanssa naisten a-sarjaan. Meitä vastassa oli Rallin mm. sisaruksia ja veli-puoli. Aika-ajot ei mennyt oikeen nappiin, meillä oli hieman ongelmia suuntien kanssa parissakin kohtaa. Kerran Ralli olisi halunnut kääntyä keskellä suoraa oikealle ja vähän ennen maalisuoraa mun "oikea!"-käskystä huolinatta vasemmalle. Oliko siihen syynä vasemmalla seissyt toimitsija vai mun epäselvä käsky, mutta ainakin saatiin siihen aikaa kulumaan, kun mun piti lopettaa hihtäminen ja käskeä Ralli oikeaan suuntaan ja odottaa, että alkoi taas kiskomaan. Ajattelin positiivisesti, että ei se mitään, aika-ajot määrittivät vain lähtöpaikan finaalissa (sarjassamme oli vain 6 osallistujaa, joten välierät skipattiin ja siirryttiin suoraan aika-ajoista finaaliin).

  Finaaliin lähdettiin hyvillä mielin, nyt rata oli koirallekkin tuttu ja edessä oli motivaattoreina 4 kisaajaa koirineen. Lähtö meni kuitenkin huonommin. kuin vain olisi voinut arvata. Lähtöpaikkamme oli oikeassa reunassa, koira vasemmalla puolella. Sen luulisi olevan hyvä, koska kaikki kisaajat olivat Rallin vasemmalla puolella ja juuri sillä puolella sen pitäisikin juosta. En tiedä syytä, miksi Ralli niin teki, mutta lähes heti kun lähdimme, Ralli juoksi suksieni yli oikealle puolelleni ja veti meidät pois ladulta. Muut menivät jo kovaa vauhtia edellä, kun me vasta pääsimme takaisin ladulle ja lähdimme hiihtämään todella paljon jäljessä. Saavutimme pikkuhiljaa Raisaa ja Rillaa ja puolessa välissä rataa olimme jo saaneet heidät kiinni. Käskin Rallia ohittamaan vasemmalta, mutta kaveri ei suostunut juoksemaan sivummalla, vaan halusi juosta Raisan perässä. Ralli olisi ohittanut ihan Raisan vierestä, mutta en uskaltanut antaa sen tehdä sitä, ettei sauva osunut Ralliin. Yritimme ohitusta myös vasemmalta. Sama ongelma... Yritin vetää Rallia oikealle päin, mutta silloin mun vauhti hidastui liikaa, kun se meni siihen että kiskoin Rallia oikealla ja sinne se ei selvästikkään halunnut. Himmailimme siis loppumatkan Raisan ja Rillan perässä.

  Olin suoritukseen kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta nyt täytyy vain ruveta treenaamaan seuraavia kisoja varten. Ennen EM-kisoja treenatessa Rallin nopeus kasvoi todella paljon, mutta nyt osa siitä nopeudesta oli mielestäni kadonnut. Ralli on ylämäkiin todella vahva, mutta alamäissä jouduin jarruttelemaan, että remmi pysyi kireällä.

  Eilen olin kotona iltapäivällä (Rallin kanssa tultiin junalla Lahdesta) ja 1.5h autotallissa trainerilla pyöräilyn, iskän kanssa tappelun ja sykemittarin toimimattomuuden ihmettelemisen jälkeen lähdimme iskän kanssa Littoisten järven jäälle koirien kanssa hiihtämään. Jäälle ajettu luistelurata hankaloitti hieman hiihtoa, koska "hiihtolatu" meni pari kertaa jään yli, noooh.... Vähän lisäjännitystä hiihtoon. :D "Latu" (heittomerkeissä, koska latua ei ollut ajettu, se oli vain muodostunut, koska ihmiset ovat hiihtäneet perinteisen ladun vieressä luisteluhiihtoa) oli noin 5.5km pitkä. Hiihdimme sen ensin kerram yskillä koirilla läpi, iskä Rallilla ja mä Ponilla. Pojat veti hyvin, mutta Rallille sai riittää yksi kierros, ettei tule kynsi kipeäksi. Mä lähdin hiihtämään toisen kierroksen, Ponin ja Martin kanssa. Lähtö kävi äkkiä ja kesti hetken saada kaksikko kuuntelemaan. Jääradan yli vedettiin aika vaihdilla ja heti sen jälkeen piti kääntyä oikealle. Me jatkettiin kuitenkin vielä vähän matkaa suoraan, ennen kuin pojat laittoivat kuulon päälle ja saatiin kaarrettua oikealle ja päästiin ladulle. Loppumatka mentiin hienosti, Martti väsähti vähän enemmän kuin Poni, koska vauhti oli aika kova, mutta veti silti hyvin loppuun asti.

Iso kiitos taas Tuirelle, ilman sua ei olis tuokaan kisareissu onnistunut!! :D

Kiitokset myös äidille ja iskälle, kun päästitte mut ja Rallin taas lähtemään reissuun!! :) <3

Sport Riesen Klub koirahiihtoleiri

Viime torstaina hypättiin Rallin kanssa Turusta 11.30 lähtevän junan kyytiin. Pasilassa oli vaihto, johon oli aikaa vain 6min, joten hieman jännitin, miten ehtisin seuraavaan junaan. Mulla oli mukana Rallin lisäksi iso laukku ja suksipussi, jossa oli sauvat, kahdet sukset ja vetokamat ja Rallin ruuat, koska ne eivät mahtuneet laukkuun. Konduktöörikin nauroi ja kysyi et miten nopeesti pääsen seuraavaan junaan, et ehdinkö kaikkien kamojen kanssa. Juna lähti jo Turusta aikataulusta myöhässä, joten Pasilaankin saavuttiin myöhässä. Lähettiin Rallin kanssa kiireellä kävelemään normaaleille portaille, kun Ralli pelkää liukuportaita ja tassutkin voisi jäädä jumiin. Ovet oli kuitenkin jostain syystä kiinni, mutta joku ystävällinen nainen, jolta kysäsin, ohjasi meidät hissille. Etsittiin äkkiä oikea raide ja hissillä alas ja seuraavaa junaa (joka oli myöhässä) odottamaan. Junassa oli jarrut rikki, joten vauhti oli normaalia hitaampi ja jo aikataulusta jäljessä oleva juna myöhästyisi entisestään. Laitoin Tuirelle viestiä ja odoteltiin Rallin kanssa, että koskas oltaisiin perillä. Perille saavuttiin puolisen tuntia myöhässä. Tuire tuli hakemaan meidät ja tavarat laiturilta asti. Ajettiin postin kautta Tuirelle ja raahasin laukkuni vierashuoneeseen ja Ralli sai odotella autossa. Tuire lähti lenkittämään koirat ja mä jäin syömään ja sen jälkeen lähdin leikittämään pihalla odottelevaa Rallia. Ralli löysi pihalta pallon, joka oli tosin heittelyn ja liekkimisen jälkeen entinen pallo. Loppuillan Ralli sai viettää sisällä. Me leivottiin Tuiren kanssa lauantaita varten kakku, jotta voitiin leirin lomassa muistaa myös Tuulaa hänen syntymäpäivänään.

 Perjantaina aamulla oli aikainen herätys, klo 5.30, jotta päästiin lähtemään ajamaan kohti Rokuaa ajoissa. Aamupala syötiin vauhdissa ja ajettiin perille kahden pysähdyksen taktiikalla. Toisella pysähdyksellä Ralli meinasi ensin, että vähän tassuja palelee, mutta se unohtui äkkiä. Perillä oli aika syödä ja sitten hoitaa koirat. Klo: 13 oli kokoontuminen Rokuanhovin aulassa. Tuire ja Anu kertoivat miten treenit oli suunniteltu pidettäviksi ja muutenkin leiri asioita. Käytiin nopea esittelykierros ja sovittiin loppupäivän aikataulusta. Ohjelmassa oli yhteiskävelyä koirien kanssa, vetotreeniä koirille, sekä tekniikkatreeniä ihmisille. Yleensäkin kävelylenkki Rallin kanssa, saatikka sitten ison porukan ja muiden koirien kanssa, huhhuh… Rallilla kun on noi remmikäytöstavat hieman hukassa! Seuraavaksi oli aikaa ruualle, me syötiin Tuiren kanssa mökillä omia ruokia, mutta tosi moni söi Rokuanhovilla. Ruokien ja aikataulujen kanssa oli ollut vähän sekaannusta ja vetotreenit oli klo 19, mutta monet olivat saaneet ruokansa vasta 19 aikaan, joten vetotreeneissä oli aika vähän porukkaa. Vedettiin Rallin kanssa 2x2km ja jätkä veti kyllä todella hienosti. Seuraavaksi oli luvassa tekniikkatreenit. Anu Mäkinen opetti meille oikeita tapoja hiihtää virheiden kautta ja treenit oli todella hyvät.

 Lauantaina oli luvassa enin koirien treenit, tällä kertaa kaikki pääsivät osallistumaan. Vedettiin Rallin kanssa ensin 3x2km ja sen jälkeen Ralli pääsi vetämään vielä 2km yhden leiriläisen, Tuomo Niittylahden kanssa. Ralli oli ilmeisesti ollut jo vähän väsynyt, mutta ihmekö tuo, kun ei oo EM-kisojen jälkeisen kennelyskän, treenitauon ja jääkelien takia päästy treenaamaan hirmu paljon. Koiria on kyllä juoksutettu metsässä vapaana ja joitain vetotreenejä tehty. Asia karkasi vähän käsistä, mutta nyt takaisin leiriin… Mun kanssa Ralli meni muuten hyvin, mutta mä tulin ilmeisesti ylämäkiin liian hitaasti, koska Ralli keksi ruveta jatkamaan viime talvena oppimaansa tapaa: lumen syömistä. Päivän seuraava treeni oli tekniikkatreeni. Jatkoimme harjoituksista, joihin jäimme perjantaina. Opin taas lisää, miten parantaa tekniikkaani ja treenit olivat taas todella hyvät. Illalla oli vielä yhdet treenit tehtävänä, sprinttilähdöt. Kokeiltiin pelkkiä lähtöjä pari kertaa, mutta ei hiihdetty matkaa. Päivällä syötiin myös mun ja tuiren tekemää kakkua Tuulan syntymäpäivän kunniaksi, samalla kun mietittiin koiratreenien aikataulua. Illalla oli luvassa vielä sauna ja Rokuanhovilla hengailua.

Sunnutai alkoi mökin aamupalalla, mökin siivoamisella ja sen jälkeen oli koiirlle vetotreenit. Me, jotka ollaan kisaamassa seuraavana viikonloppuna spkl:n sprintin SM-kisoissa, kokeiltiin yksi kierros "yhteislähdöllä". Sprinteissä lähtö tapahtuu laduilta, mutta koska meillä oli vain yks latu, lähdimme peräkkin n. 10m välein yhdeltä ladulta. Pian lähdön jälkeen oli iso alamäki joka nousi mutkan jälkeen isoksi ylämäeksi, joten olimme sopineet, ettemme lähde ohittelemaan ennen ylämäkeä. Matkala tulikin pari ohtiusta, mutta Ralli veti tosi hyvin. Kierroksen jälkeen Rallin oli vielä tarkoitus hiihtää toinen kierros, mutta se pitikin jättää välistä. Rallilla oli haljennut kynsi, onneksi meillä oli leirillä eläinlääkäri mukana ja se saatiin hoidettua. Haljenneesta kynnestä repäistiin kaksi ohutta palasta irti ja itse kynsi katkaistiin. Meidän oli tarkoitus mennä takaisin kotiin junalla, mutta onneksi pääsinkin autolla, koska Rallilla oli tassu paketoituna. Alkumatkan pääsin Tuiren kyydillä, sitten vaihdettiin Rallin kanssa Satun autoon ja viimeiset tunnit päästiin Millan kyydillä.

Rallin tassu on lähtenyt paranemaan hyvin ja ensi viikonloppuna päästään starttaamaan Lapinlahdellaa sprinteissä.

Kiitos kovasti kaikille leiriläisille ja varsinkin vetäjille ja erityisesti Anulle tekniikkatreeneistä.

Tuirelle. Satulle ja Millalle isot kiitokset kyydeistä, Tuien ansiosta päästiin osallistumaan koko leirille ja ilman Satua ja Millaa oltaisiin jouduttu matkustamaan junalla Rallin tassu paketoituna.

Satu Halonen: todella paljon kiitoksia Rallin tassun hoitamisesta!!

Nyt on vuosi 2016 takana päin. Paljon hyviä kisasuorituksia tuli tehtyä, mutta tavoitteeseen ei päästy, kun EM-kisoissa ei yletytty mitaleille asti. Nyt on uusi vuosi ja uudet tavoitteet, joita varten ruvetaan treenaamaan. Vuosi aikaa, MM-kisat on vasta loppuvuodesta. Nyt on takana myös odotettua pidempi lepotauko. Ensin sairastuin vatsatautiin, joka tosin aiheutti vain puolen viikon tauon, mutta 2 viikkoa sen jälkeen nousi kuume. 17. joulukuuta meni kavereiden kanssa kotona viettäen iltaa synttäreideni kunniaksi ja 18. päivä olikin ensimmäinen, jolloin makasin kuumeisena sängyn pohjalla katsomassa netflixiä. Toivoin, että olisin ehtinyt jouluksia parantua, mutta toisin kävi ja vietin jouluaatonkin kuumeessa. Joulun jälkeen olo alkoi olla pikkuhiljaa parempaan päin. Pari päivää sitten kävin lääkärissä, kun 9pv kestänyt kuume oli laskenut, mutta korvakipu alkoi. Jälkitautina korvatulehdus, se tästä vielä puuttuikin... No, viikon antibioottikuuri ja sit pitäs olla tää sairastelu ohi.

  Nyt on yritetty joulun jäljiltä palata takasin arkeen ja miten se menikään... Koira tulee omistajaansa? Koska me tykätään Ponin kanssa molemmat nukkua aamulla pitkään. Ehkä kymmeneen, mieluusti puoleen päivään, valvotaan sitte illalla. Unirytmi on siis päälaellaan, se pitäs tasottaa. Koulu alkaa parin päivän päästä, mutta torstaina lähenkin jo junalla Lahteen. Lahdesta lähden Tuiren kyydillä perjantaina aamulla Rokualle koirahiihtoleirille. Sunnuntain juna on takasin Turussa 23 aikaan, siitä sitten pirteänä kouluun maanantaina. Siinä ois seuraavan viikonlopun suunnitelmat ja sitä seuraavana viikonloppuna onkin talven ekat kisat. Oon tälle talvelle päässy hiihtämään yhden kerran, koiran kanssa en kertaakaan, mut hei!! Lahjattomat treenaa ;D Sillon ois siis luvassa spkl:n Sprintti SM, joissa starttaan Rallin kanssa naisten a-sarjassa. Toinen startti mulla on naisten b-sarjassa. Voi siis tulla vähän kiire, että ehdin kaikkiin lähtöihin, mutta kyylllä se siitä!! 

  Me tyhjennettiin iskän kanssa meidän vanhan pöytäkoneen kuvat kovalevylle ja vastaan tuli vanhoja vetokuvia. Oon koko ajan ajatellu, että alotin valjakkourheilun 10 vuotiaana, mutta ekat vetokuvat onkin jo vuodelta 2006 alkutalvesta, jolloin olin 5 vuotias ja seisoin kelkan kyydissä, meidän kaksi koiraa edessä vetämässä. Meillä oli tuolloin kaksi koiraa, x-rotuinen Ransu ja suursnautseri Elmeri. Elmerin kanssa myös aloitin myöhemmin kisaamaan ja muistan vieläkin hyvin meidän ekat kisat Janakkalassa. 

Etummaisena Elmeri ja toisena Ransu. <3 Kyydissä viisi vuotias Jonna!! 

Jasminkin on päässyt kyytiin Ransun vetäessä ja äidin juostessa vierellä, mutta sitten...

Äiti ja Ransu jäivät, mutta Jasmin jatkaa matkaa...

Äiti ja Ransu. Äidin hiihtotekniikka on onneksi nykypäivänä hieman paremman näköinen.
Ei sillä, että tuossakaan mitään vikaa olisi.. :D

Jasmin on päässyt pulkan kyytiin, äidin ja Ransun vetäessä!!