Pentuleiri Kuopiossa

Perjanatina lähdimme ajamaan kohti Kuopiota kolmen aikaan, kun isäni tuli töistä kotiin. Matka oli pitkä, ja olimme perillä vasta puolen yön aikaan. Perillä menimme nukkumaan kannettuamme tavarat mökkiin (oikeastaan vain minun ja äidin tavarat, koska isäni halusi nukkua autossa). 

  Lauantaina lähdimme kahdeksalta ulkoiluttamaan koiria ja puoli yhdeksältä oli yhteisen aamulenkin vuoro. Lenkki kesti noin puoli tuntia ja emme juosseet kovin pitkää matkaa. Kaikki olivat juosseet tyhjillä vatsoilla, joten seuraavana olikin vuorossa aamupala. Aamupalan jälkeen Samuli piti meille luennon treenaamisesta. Luennosta jäi käteen paljon asioita, vinkkejä koirien treenaamiseen sekä omaan treenaamiseen. Saimme tietää esimerkiksi kuinka nopeasti kisakunnon saa, kuinka treenataan ennen kisoja, sekä mitä kesällä kannattaa tehdä. Luennon jälkeen menimme ottamaan koirista kuvat.

"Riski"

Simpson

Spence

"Merri"

"Rilla"

"Ralli"

"Mico"

Osa pennuista ei olisi malttanut olla paikallaan, mutta onneksi jotain kuvia tuli. Toisena kuvaajana oli Stefan, jolla on toivottavsti parista pennusta kuvia, joissa ne seisovat kauniimmin.

  Kuvien ottamisen jälkeen jokainen otti pentunsa mukaan ja meni grilli-katokseen, jossa jokainen kertoi jotain itsestään/omasta treenamaisesta. 

Kun ne joilla oli pentu olivat kertoneet jotain, siirryimme sisälle kahville. Sovimme samalla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sovimme että menemme ensin juoksemaan treeniä tartanille, ja sen jälkeen treenata pennut.

 Ensin ajoimme urheilukentälle, ja rupesimme juoksemaan tartania ympäri lämmittelynä. Suunnitelmana oli juosta kierrosta lämmittelyn jälkeen yhteensä 20 (10 kierrosta ja sen jälkeen 10 kierrosta niin, että spurrti otetaan toisella puolella rataa kuin ensimmäisillä 10 kierroksella) kertaa ympäri. Jokaisella kierroksella piti ottaa 60-80m spurtti (sitä ei ssanut vetää täysillä, ensin 20m kiihdytys ja loput rullaamista) loppukierros juostiin niin hiljaa, että hengitys ehti tasaantua seuraavaa spurttia varten. Juoksin Camillan ja äidin kanssa, jotka päättivät juosta vain 5+5 kierrosta. Minä juoksin 6+6 kierrosta, koska ensimmäisillä kierroksilla tuntui jaloissa siltä että penikat saattavat ruveta särkemään. Niin siinä sitten kävikin, toisen jalan penikka tuli kipeäksi. Stefan hieroi radan sivussa oikean jalkani penikkaa ja pohjetta, ja se auttoi. Penikka oli vieläkin kipeä, mutta ei enää niin kipeä kuin aluksi. Kun kaikki juoksijat olivat juosseet, lähdimme kaupan kautta vetotreeneihin koirien kanssa.

  Kun pääsimme perille, kävimme ensin kiertämässä radan ympäri ilman koiria. Sen jälkeen osa starttasi pennuilla, ja osa aikuisilla kokeneemmilla koirilla, jotka lähtisivät ennen pentuja. Minä menin ensin 2 kierrosta Pörrin kanssa, ja sen jälkeen 2 kierrosta Rallin kanssa. Treenin ideana oli, että lähdetään peräkkäin ja jarrutellaan sen verran ettei tule ohituksia. Pörrin kanssa meni hyvin, ja menimme oikean retin. Kun lähdin ensimmäiselle kierrokselle Rallin kanssa, äitini oli ensimmäisenä ja kääntyi liian aikaisin... Äitini perässä tuli Camilla Merrin kanssa ja he kääntyivät äidin perässä liian aikaisin, mutta Merri tajusi sen ja päätti kääntyä ympäri. Perässä tullut Samuli meni auttamaan Merrin lähettämisessä. Samulin perässä tullut Raisa joutui pysähtymään, ja myös minä ja Ralli jäimme odottamaan että kaikki edestämme lähtevät. Kun Camilla ja Merri pääsivät lähtemään, Samuli lähti perässä. Heidän jälkeen lähti Raisa, sitten minä ja Rallikin pääsimme vihdoin lähtemään(Ralli huusi koko ajan kun odotimme että pääsemme lähtemään, koska sitä ärsytti odottelu). Tulipahan tuollainenkin treeni tehtyä, ja ihan hyvä niin, koska kisoissakin voi käydä mitä vaan. Toinen kierros meni Rallin kanssa hyvin, ja se vetää tosi hienosti. Hyvä vetokoira!

  Rikukin pääsi hommiin, nimittäin juoksemaan pätkiä kolmen eri tytön kanssa. Ensin Sanni juoksi Rikun kanssa 4 pätkää, ja kyllä tyttöä hymyilitti. Sen jälkeen Aletta juoksi Rikulla 4 pätkää, ja hienosti sujui hänelläkin. Riku oli vetohommiin pääsemisestä iloinen, ja näytti siltä että tytöilläkin oli kivaa kun pääsivät juoksemaan.

 Vetotreenien jälkeen ajoimme takaisin mökeille, syömään. Meidän piti syödä päivältä jäänyttä ruokaa, mutta sähköt olivat poissa joten päätimme syödä leipää. Isäni kuitenkin keksi että voimme lämmittää ruuan trangialla (meillä oli autossa kaasutrangia, ja siihen iso pata). Ruoka saatiin siis lämmitettyä, ja sen jälkeen alkoi saunomiset. Ensin miehet ja sitten naiset. Kävimme äitini kanssa uimassa kolme kertaa, ja ensimmäisellä kerralla löin polveni pohjassa olevaan kiveen. Saimme myöhemmin nauraa kunnolla, koska polveeni tuli kuhmu. Illalla oleskelimme ja söimme makkaraa ja karkkia oleskelutilassa/keittiössä rantasaunalla. Sain Samulilta ihanan pehmeän ja ison Happy Dog-pyyhkeen, koska olen pärjännyt kisoissa suomessa, ja EM-kisoissakin meni hyvin vaikka ei palkintosijoille päästykkään. Myös _Maailman paras KePo_ sai Samulilta palkinnon (muistaakseni taisi olla urheilupaita). Yhdentoista jälkeen lähdimme mökeille nukkumaan. Pesimme äitini kanssa hampaamme ja rupesimme katsomaan euroviisuja. Katsoimme  niitä kahteentoista asti ja sitten menimme nukkumaan.

  Tänään aamulla kaikki ulkoiluttivat koiransa aamulla yksin, mutta puoli yhdeksältä menimme taas yhteiselle aamulenkille. Tänään minä menin kuitenkin kickbikellä kipeän penikkani takia. Aamupala oli taas aamulenkin jälkeen, ja seuraavaksi ohjelmassa oli Samulin luento koirien syömisestä. Luento oli hyvä, ja opin paljon. Luennon jälkeen teimme vatsalihastreenin, ja Samuli näytti liikkeen jolla saa vahvistettua keskimmäistä pakaralihasta. Se lihas on kuulemma tärkeä varsinkin koirajuoksussa.

  Tänään ei ollut enempää ohjelmaa, koska kotimatka odotti. Nyt istun taas autossa odottaen että pääsemme takaisin kotiin, vielä reilu 2h jäljellä. Pistän tuohon alas vähän kuvia:

Sisarukset Ralli ja Mico halaavat! <3

Ryhmäkuva

Veljekset <3

Väsyttää...

Axel lähdössä Camillan kanssa jaloittelemaan.

Ryhmäkuva seuraavalta päivältä.

Voi että mun korvaa kutittaa! -Ralli

Juha ja Stefan ehtivät poseeraamaan kesken ruuan laiton.

Maisemia!

Nyt Rallia jänskättää.

Kiitos luennoista ja treeneistä Samulille!!!
Kiitos myös leiristä kaikille mukana olleille, ja ruuista Stefanille!!!

Kuvia Jämiltä

Stefan ja Camilla ovat juuri saapuneet kisapaikallle, heti naurattaa!

Kisapaikalla nähtiin paljon erilaisia asuja...

Jenna ja Ukko kisasivat ensimmäistä kertaa pyörällä.

Juha ja Tuiren koira Arlo, kaverusten toinen kisa pyörällä.

Vera ja Pixeli junnujen pyöräilyssä.

Nea ja Jekku maalisuoralla.

Nealla näyttää jalka kulkevan hyvin vaikka 3km juoksua takana.

Loppukiri! 

Martti veti onneksi jo lähellä maalia hyvin.

Jalka nousee vielä... Toisin kuin tänään.

Vielä viimeinen spurtti ennen maalia!

Vihdoin maalissa.

Tässä taidamme odotella Aliinaa maaliin.

Minnekköhän Ralli mahtaa olla matkalla?

Junnujen ryhmäkuva! <3

Tämä kuva on otettu kun olimme jo kotona, mutta Ralli on niin hauskan näköinen, että minun oli pakko julkaista tämäkin!

Kauden viimeiset viralliset kisat Jämillä

Tänään aamulla herätys oli kello viisi. Kun aamutoimet oli tehty, ranskalainen vaihtari herätetty ja viimeiset tavarat pakattu autoon, lähdimme ajamaan kohti Jämiä. Auto oli täynnä, kun sielä oli perheeni lisäksi vaihtarini ja treeni-kaverimme Laura. Jämille päästyämme kävimme Jämi-hotellilla vessassa ja minä kävin moikaamassa muita junnuja. Ehdimme kisapaikkale juuri sopivasti niin, että ehdimme ilmoittautua ennen ajajien kokouksen alkamista.

  Ensimmäisenä meidän porukastamme starttasivat äiti ja Camilla. Minun tietojeni ja oletukseni mkukaan molemmilla meni hyvin. Äitini kisasi Pörrillä ja Camilla kisasi Akan kanssa. Isäni kisasi pyöräluokassa Arlon (Tuiren koira) kanssa. Minä itse starttasin kahdessa sarjassa, Martin kanssa juoksussa ja Rikun kanssa kickbikessa. 

  Starttasin Rikun kanssa iloisella mielellä, tavoitteena vain päästä maaliin. Riku on kuitenkin minulle liian hidas/pieni koira vaikka se tekeekin täysiilä ja menee eteen päin tosissaan. Matka taittui niin, että minä potkin melkein täysillä (jos olisin meenyt kovemaa Riku ei olisi pysynyt vauhdissa) ja Riku juoksi vierellä. Meillä oli kuitenkin hauskaa (joka on kai tärkeintä? tai näin mulle sanottiin) vaikka naru kävikin kerran renkaan välissä, matka sujui muuten hyvin ja Riku teki kaikkensa pienillä töppö-jaloillaan.

  Seuraava startti oli juoksu... Lähdin maaliviivalta viimeisenä, Jaden jälkeen. Juttelimme Jaden kanssa jonkun aikaa ennen lähtöä, ja sovimme että huudan ajoissa miltä puolelta tulen ohi, jos tulen. En ajatellut ohittavani Jadea, mutta juostuani jonkun matkaa, näin jo Jaden selän. Menimme Jaden ohi puolen välin jälkeen, ja otin ohituksen kohdalla spurtin, että se menisi nopeammin ja helpommin. Ohitus sujui täydellisesti, ja koirat eivät välittäneet toisistaan. Kun lähdimme juoksemaan Jaden edellä, Martti alkoi miettimään mihin kaverit jäivät. Se vilkuili alle puolen minuutin välein taakse ja joka kerta jouduin huutamaan "Veto!" tai "Mene!" jonka jälkeen se juoksi seuraavat vajaa puoli minuuttia kunnolla, ennen kuin alkoi katselemaan taas taakse. Välillä sain kerättyä voimia ja karjaistua kunnolla "Veto!" jolloin Martti ei katsonut taase yli puoleen minuttiin. Minulta alkoi vähitellen loppua usko siihen, että Martti vetäisi kunnolla loppuun. Voimani olivat jo lopussa Martin käskyttämisen takia, ja Jade tuli kovaa perästä. Ajattelin, että pian tulisi loppukiri ja Martti vetäisi kunnolla maaliin, mutta ei. Kun annoin käskyn "Loppukiri!", Martti katsoi vielä kaksi kertaa taakse päin, ennen kuin se juoksi maaliin nätisti. Maalissa taisin suutuksissani sanoa äidille että en enää ikinä kisaa Martilla, mutta ehkä tuo ohituksen jälkeinen taakse katseleminen treenataan pois, ja voin kisata Martilla vielä. Voitimme Martin tempuista huolimatta sarjamme, ja toisena oli Jade (aikaeromme oli 1min 10.2s), kolmantena oli Nea ja neljäntenä Jasmin.

  Koska nämä olivat kisakauden viimeiset viralliset kisat, moni pukutui johonkin asuun. Päätimme junnuporukalla ottaa teemaksemme smurffit. Jenna oli velho, ja minä velhon kissa, Tanja oli smurffiina ja muut smurffeja.

  Tuossa juoksun lopussa kun olin aivan kuollut ja kyllästynyt Martin taakse päin vilkuilemiseen, rupesin miettimään: Miksi teen tätä? Onko tässä mitään järkeä? Tämä on ihan hullua. Ehkä nuo ovat kuitenkin syitä miksi harrastan valjakkourheilua. Olen valinnut tämän lajin, koska tämä on kivaa. Saan samalla urheilla ja touhuta koirien kanssa. Meillä on suomessa ihan paras junnu-porukka, jossa kaikki on kavereita iästä riipumatta ja yhteishenki on 10+++++. Eihän tässä ihan aina olekkaan mitään järkeä, ja joskus ihmiset katsoo ihmeissään, ehkä ajatellen että tuo on hullua, kun juoksemme treeneissä koirien perässä. Ja kickbike, sen kanssa lenkkeillessä saa kerättyä katseita. Valjakkourheilu on kuitenkin paras laji, ja minua ei saisi lopettamaan sitä.

  Nyt istun autossa, ja olen matkalla kotiin päin. Jalat on ihan jumissa, ja vähän väsyttääkin. Äsken meinasin nukahtaa, mutta päätinkin nukkumisen sijaan kirjoittaa tämän loppuun. Siskoni Jasmin, ja ranskalainen vihtarini nukkuvat takapenkillä, taisi olla raskas päivä vähän kaikilla. Kotiin on enää alle 30km ja sitten pääsen kokeilemaan miltä kävely tuntuu/näyttää tämän automatkan ja jumien seurauksena. En nyt saa kuvia katsottua ja laitettua tässä autossa, mutta laitan niitä sitten myöhemmin.

  

Hiihtoviikonloppu Vaasassa

Saavuimme Vaasaan perjantai illalla niin myöhään, että menimme melkein heti nukkumaan.

Lauantaina herätys oli puoli seitsemän aikaan ja auto starttasi pihasta noin varttia yli kahdeksan, kohti hiihtolatua.

  Siellä meillä oli hiihto valmentaja joka katsoi ensin kun hiihdimme 600m lenkkiä koirien kanssa. Hän myös antoi samalla vinkkejä, kuinka parantaisimme hiihtotekniikkaamme. Saimme paljon hyviä vinkkejä, esimerkiksi että koirahiihdossa kannattaisi olla lyhyemmät sauvat.

  Kun koirat vietiin pois, menimme harjoittelemaan hiihtotekniikoita. Sain paljon hyviä vinkkejä esim. vassuun ha jotkut asiat olivat sellaisia joita äitini ja isäni olivat minulle sanoneet. Opettelimme myös ilman sauvoja hiihtoa. Kun valmentajamme lähti, kiersimme vielä 1km lenkin ennen kuin lähdimme syömään.

  Illalla menimme vielä hiihtämään ilman koiria. Hiihdimme 7km ja mietimme sekä hyödynsimme aamulla saamiamme neuvoja. 

  Sunnuntaina teimme Rallin ja Rallin siskon Micon kanssa alkeisvetoja. Juoksin Rallin kanssa 4x100m. Kaksi ensimmäistä pätkää Ralli oli vapaana, mutta kun teimme ohituksen ja huusin Rallille "Ohi!" Ralli pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua koska se on jo niin nopea että en pysy perässä ja jään jälkeen. Kaksi viimistä pätkää teimme niin että Ralli oli kiinni, ja ne onnistuivat hyvin, koska olin niin lähellä Rallia, että se ei kääntynyt katsomaan minua.

minä ja Ralli

minä ja Ralli

Camilla ja Mico

Camilla ja Mico

minä ja Ralli

minä ja Ralli

Camilla ja Mico

Kaikki kuvat yläpuolella otti isäni Juha, kiitos!!!

minä ja Pörri

Camilla ja Martti

Camilla ja Pörri

Juha ja Pörri

Ellu ja Veke

Juha ja Axel

minä, Sanna, Camilla, Ellu

Ellu ja Veke

Juha ja Axel

minä ja Riku

Camilla ja Axel

Kiitos hauskasta treeniviikonlopusta kaikille mukana olleille!

                   EM-kisat Ranskassa

Starttasimme matkaan kaksi viikkoa sitten lauantaina. Ensimmäisen yön vietimme laivassa, ja toisena päivänä ajoimme Tukholmaan. Tukholmassa koirat pääsivät vihdoin kunnolla jaloittelemaan kävelylenkille, ne olivat muuten päässeet vain syömään, ja vähän jaloittelemaan autossossa olemisen jälkeen. Kyllä omatkin jalat olivat vähän kankeat, vaikka olimme istuneet autossa vasta todella vähän verrattuna siihen mitä oli tulossa. 

  Vietimme Tukholmassa yhden yön, ja seuraavana aamuna matka jatkui kohti Saksaa, sinne pääsemistä oli odotettu kauan. Ajaminen kesti sen verran kauan kaikkinen vessataukoineen, että saavuimme perille vasta illalla. Jalat olivat taas aika kankeat, joten lähdimme äidin ja Camillan kanssa kävelyttämään koiria sillä välin kun muut lähtivät kauppaan ostamaan ilta- ja aamupalaa.

  Seuraavana aamuna lähdimme kymmenen? aikaan ja tällä kertaa ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Berliiniä piti suunnata ruokakauppaan ostamaan oreoita (itselle ja myös kaverit odottelivat niitä tuliaisiksi). Matka sujui melkein loppuun asti ilman ongelmia, vaikkakin jumitimme yhdellä moottoritiellä aika kuan ruuhkan takia. Mutta kun saavuimme Berliinin keskustaan, ja matkaa hotellille oli 10km...  10km ajaminen kesti varmaan ainakin 2h, vaikka kello oli varmaan yli seitsemän. Erikoinen aika ruuhkalle. Noh, pääsimme kuitenkin hotellille. Kun huoneet oli varattu ja tavarat kannettu sisälle, lähdimme äidin, iskän ja Julian kanssa kävelyttämään koiria, ja etsimään jotain ruokapaikkaa josta voisimme hakea ruuat mukaan. Sellainen löytyi ja palasimme takaisin hotellille.

  Seuraavana aamuna söimme varmaan epäterveellisimmään aamupalan koko matkan aikana. Aamupalalla ei ollut yhtään tummaa leipää, joten söimme melkein valkoisia paahtoleivän paloja, ja päälle nutellaa. Ja löytyihän sieltä tottakai myös kroisantteja ja jotain leivoksia joissa oli sisällä (yllätys,yllätys) suklaata. Kun lähdimme aamupalalta vatsat täynnä, pakkasimme tavarat autoon ja matka jatkui kohti Ranskaa...

  Saimme istua taas autossa aika kauan mutta seuraava pysäkki oli eiffel tornin juurella. Päätimme mennä ylös siskoni ja äitini kanssa, ja ajattelimme että menemme koko matkan hissillä mutta jouduimmekin kävelemään puoleenväliin. Jalat olivat aika hapoilla, mutta se kannatti. Huipulla oli todella sumuista, mutta hienon näköistä. Pariisista matka jatkui kohti hotellia, josta oli 40km kisapaikalle. Hotellilla saimme tietää että siellä oli vain kahden hengen huoneita, joten nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa ja Marttikin pääsi meidän huoneeseen.

  Kun heräsimme torstai aamuna olikin aika lähteä kisapaikalle tutustumaan ratoihin. Ensin kävimme kiertämässä "canicross reitin", joka myöhemmin osoittautui vääräksi. Kickbiken reitti meni osan matkaa metsässä, mutta onneksi polku ei ollut liian kapea, mutta osa käännöksistä oli aika tiukkoja. Kun radat oli kierretty, oli aika lähteä kohti hotellia peseytymään, koska kengät näyttivät kurakökkäreiltä, ja vaatteet... No, ne olivat aika kuraiset myös, ja hiusten latvat näyttivät siltä että olisin dipannut ne kuralammiikkossa.

  Loppupäivä kului kaupungissa ja hotellilla, ja seuraavana päivänä olisi sitten kisastartti. Nukui yön hyvin Martti kainalossa, ja aamulla suuntasimme aamupalan jälkeen kohti kisapaikkaa.

 Siellä katsoimme muiden lähtöjä ja äiti letitti minun, Jasminin, Julian ja Mayan hiukset ja saimme letteihin myös siniset ja valkoiset nauhat. Ensimmäinen startti oli canicross 3km Pörrin kanssa, ennen lähtöä kuulin että minun pitää lähettää koira itse, mutta Pörri onneksi lähtee nätisti vaikka pitääkin aika kovaa meteliä. Lähdössä sitten joku mies näytti siinä sormilla 5,4,3,2,1... ja sitten sanoin Pörrille veto, muttta kun lähdimme se mies huusi GO! vasta kun olimme jo lähteneet ja menneet ehkä metrin. Käännyin ympäri, koska luulin että en olisikan vielä saanut lähteä, mutta sitten jatkoimme matkaa. Menetimme lähdössä joitain sekuntteja. Olimme sarjassamme 4. kun osallistujia oli 11. Kolmos sijaan oli sen verran matkaa, että lähdössä menetetyillä sekunneilla ei ollut merkitystä.

  Seuraava startti oli kickbike, sain taas lämmitellä vain itseni, ja koira minulle lämmitettiin valmiiksi. Suomalaiset olivat ehkä ainoat jotka potkivat, koska ainakin Norjalaisilla oli kaikilla niin isot seisojat että 4 ensimmäistä sijaa oli niiden ilman potkimistakin. Minä olin siis viides heti neljän Norjalaisen jälkeen, ja myös kuudes oli Norjalainen.

  Rata oli aika hidas, koska se oli kurainen ja märkä. Juoksussa minulla oli vanhin koira, ja kickbikessä pienin. Nyt meillä o sitten kotona kasvamassa pikku seisoja joka on jo nyt oikeastaan aika iso. Sen kanssa on jo tehty alkeisvetoja, ja kyllä se kohta oppii.

Kiitos koirien palautu- ja energia juomista Fit Dog!

Julia, Maya, Jasmin, äiti, iskä, Stefan ja Camilla kiitos parhaasta matkaseurasta ja kannustuksesta. Ja iskälle ja Stefulle kiitos kun jaksoitte valvoa ja ajaa!