EM-kisareissulta on kotiuduttu jo vajaat kolme viikko sitten. Me tuotiin tuliaisina kotiin vähän ikävämpi yllätys: kennelyskä. Koirat ovat nyt siis olleet levossa siitä asti, kun tultiin kotiin. Martti ja Ralli pääsivät jo eilen lyhyelle lenkille äidin kanssa "hölkäten". Simpson on vielä (kirjaimellisesti) vuodelevossa, jätkä on saanut nukkua jo reilun viikon sisällä mun vieressä, vaikka meidän koirathan ei nuku sisällä, ainakaan sängyssä.

  Mä oon viimeiset 2vko miettinyt ja hoitanut valmennusasiaa, eli haettiin mulla täältä päin (Turusta) valmentajaa, joka vois valmentaa mua koirajuoksuun. Pistin spostia menemään turun yleisurheiluseuroihin ja kyselin, kunnes sain vihdoin vastauksen ja yhteystiedot kehen ottaa yhteyuttä. Nyt asiaa on mietitty ja mahdollsien valmentajan kanssa käyty juttelemassa. Näyttää siltä, että tää vois onnistua. Jee!!

  Oon nyt ollut vähemmällä reenillä, mutta nyt alkaa olla mun lepokausi loppu, kun toi jalan rasitusvammakin alkaa olla pikkuhiljaa parempaan päin, ei vielä kunnossa niin, että juoksua kunnolla kestäis, mutta se ei estä hiihtämästä, koska toivoisin,e ttä tänä talvena pääsiisn strattaamaan koirahiihdossa.

  Toivottavasti moni on eksynyt Team Happy Dogin  blogiin, jossa oli enemmän juttua EM-kisoista koko reissun ajan. Sinne kirjoitteli Samuli Nissinen, Jaakko Pitkänen, sekä meidän perhe. En halunnut kopioida tänne samoja julaksiuja, jotka kirjoitin sinne ja wifin saatuani aina välillä, ei ollut aikaa ruveta kirjoittamaan kahta blogipäivitystä, kun oli koulutehtäviäkin palautettavana.

  Mun sijoitus EM-kisoissa, luokassa DS1J oli 4. Tavoitteena oli tuoda mitali kotiin, mutta siihen ei päästy. Ralli oli ihan huippu, 6s, jotka jäimme 3. sijalle, oli kiinni musta. Tulos tietenkin harmittaa todella paljon, mutta nyt on jotain mistä lähdetään parantamaan, tavoitteena ensi vuoden MM-kisat Puolassa. Koirajuoksu pysyy tietenkin mun päälajina, mutta olen alkanut kiinnostumaan pyöräilystä enemmän, kuin kickarista. Pyörällä ajaminne on jotenkin helpompaa ja tuntuu enemmän omalta ja pääsee kovempaa vauhtiakin kuin kickarilla, joka on aina plussaa. Toisaalta pyörässä ei ole niin paljoa osallistujia, että saataisiin esim SM-kisoissakaan SM-arvoa, mutta jotkut pyöräkisat olisi ehkä kiva startata, Nyt kuitenkin talvella mietin ennemminkin tuota hiihtoa ja jalan saamista kuntoon, että pääsisi taas juoksemaan. :)

-Jonna

Noniin… Tällä hetkellä ajellaan Saksassa, aamulla startattiin matkaan Ruotsista. Ajomatka alkoi heti aamusta. Ensin Ruotsista Tanskaan siltaa pitkin. Tanskassa yksi pysähdys ja lautalla yli Saksaan. Täällä ollaan tehty jo kaksi pysähdystä, ensin vessa ja koirien ulkoilutus. Toisella tauolla olikin sitten syömisen aika ja pikkusiskon kanssa ehdittiin pelata ja voittaa huoltoaseman ulkopuolella olevasta pelistä pehmolelukin autoon maskotiksi. Yhteen ruuhkaankin jouduttiin, mutta siitä päästiin onneksi aika nopeasti jatkamaan matkaa. Tämäkin oli nyt tällainen lyhyt postaus ja info siitä, missä mennään. Matka on sujunut tähän mennessä siis todella hyvin ja huomiseksi iltapäiväksi on varattulauttamatka Hollannista Englantiin. Muistakaapa seurata meidän reissua myös Team Lipposen facebookista ja Team Happy Dogin blogista. Yritän saada päivitettyä myös instagramia @teamlipponen.

  Tähän loppuun vielä sen verran, että pikkuhiljaa alkaa hetki hetkeltä enemmän jännittää noi EM-kisat, vaikka oon EM-kisoissa kisannut jo kaksi kertaa, 2014 DS1 ja DCWJ Ranskassa ja 2013 koirahiihdin EM-kisoissa, koska ne järjestettiin meillä Suomessa.

kirjoitettu su 13.11.2016 klo: 19.35 

Matka kohti Englantia alkoi!!

Herätys klo: 5.30 ja lähtö satamaan klo: 6.30... Laiva lähti kahdeksalta ja nyt ollaan matkalla kohti Tukholmaa. Koirat nukkuu autokannella auton takaluukussa ja meistä ihmisistäkin 2/4 viettää aikaansa nukkumalla. Toiset 2/4 istuu kahvilassa. Maarianhaminassa ollaan 13 aikaa ja silloin koirien pissatus. Perillä Tukholmassa ollaan 17.15 ruotsin aikaa. Sieltä alkaa sitten ajomatka Hollantiin Tanskan ja Saksan kautta. Hollannista mennään yli maanataina ja kisat alkavat avajaisilla torstaina. Viimeinne kisapv on sunnuntai ja menemme Englannista takaisin Hollantiin keskiviikkona ja sieltä ajelemme taas Ruotsiin ja tulemme lauantaina yölaivalla takaisin Suomeen. Sunnuntaina saa palautua reissusta ja heti maanantaina pääsen kouluun tekemään psykologian kokeen.

  Yritän saada tännekkin enemmän päivitystä matkalta ja kisoista, mutta jos olet kiinnostunut seuraamaan kisoja enemmän , kannattaa käydä kurkkaamassa Team Happy Dogin blogissa! Myös Team Lipposen facebookkiin tulee päivitystä, joten kannattaa tsekata myös se.

Jämin SM-kisat 15-16.10.2016

Perjantaina saavuttiin illalla Jämille! Oltiin matkassa henkilöauton ja kärryn kanssa, joten majoituttiin mökissä Vehkojien perheen, Marjan ja Tuiren kanssa. Ilta meni koirie pissatuksessa ja juotossa, tavaroiden sisälle raahaamisessa ja syödessä sekä kuulumisia vaihdellessa. Nukkumaan päästiin varmaan 23 aikaan ja sitten kun sai kännykän jätettyä rauhaan, niin vihdoin pääsin nukkumaan.

  Lauantaina mulla oli (taas...) hieman vaikeuksia herätä, mutta aamupalalle sain raahauduttua kahdeksan aikaan. Aamuapala, aamutoimet, auton/kärryn pakkaus ja kohti kisapaikkaa. Pääsin hoitamaan koiiren ilmot: "Joo tota olis tää DBM ja sitte ois DBW ja ootas tossa ton koiran rokotukset ja täälä jossain ton, eiku oho sirulistatki on tässä jossain ja sitte olis vielä DBW/MJ ja joo ne numerot ootas laitan ton tonne ja ton tonne et muistan mikä on kenen ja tässä vielä rokotuksia. Juu sitte vielä DCW ja jooo nyt on varmaan kaikki..." Meidän porukan eka stratti oli iskän ja Ponin lähtö, mä lämmittelin ja lähetin Ponin matkaan. Lähtö näytti hyvältä, samoin maali, mutta enempää en oikeen voikkaan sanoa, kun olin vain huoltajana. ;D Seuraavaksi oli Tuiren ja Rallin vuoro. Heillä meni myös hyvin, mutta ei kumpikaan noista seisojista kyllä ollut maalissa 15s seisoskelemisen jälkeen enää edes väsynyt, kateeksi käy... Mun ja Martin startti oli vuorossa seuraavana meidän porukan starteista. Äiti lämmitteli koiran, mä itteni. Kisasin vielä lyhyillä pyöräilyhousuilla, onhan vielä melkeen kesä. Mulla oli valmis suunnitelma miten kisataan: lähdetään tietty reippaasti ja otetaan vähä vauhtia, mutta yritettäisiin mennä vähän rauhallisemmin koko matka eikä hullun kiilto silmissä, mutta loppukiri otettaisiin. Se, mitem me todellisuudessa mentiin, erosi vähän suunnitelmasta... Alkuun kovin ja otettiin vauhtia, koko matka täysillä ja loppukiri vielä kovempaa. Martti jaksoi muuten koko matkan hyvin, mutta viimeisen kilometrin siitä huomasi, että oli jo tosi väsynyt. Sitten oli vielä äidin ja Rikun stratti <3 He osallistuivat naisten koirajuoksun kisasarjaan 4.5km matkalle. Rikulla oli maha sekaisin, joten matkalla oli tullut pari pysähdystä, joissa oli ilmeisesti mennyt yhteensä n. minuutin verran aikaa. Kisojen jälkeen lähdettiin takaisin mökille ja ilta meni saunoessa ja... syödessä. 

  Sunnuntaina oli aikaisempi herätys, aikaisempi aamupala ja auton pakkaus. Mökki oli myös siivottava. Meidän porukan eka startti oli taas iskän ja Ponin pyöräily. Tällä kertaa äiti lämmitteli koiran, mä vaan lähetin sen, kun äiti oli pitämässä iskän pyörää lähdössä. Pyörän vaihtamisestakin huolimatta aika huononi, mutta iskä&Poni pysyivät sijalla 6, joka oli sekin loistava saavutus! Seuraavaksi oli Tuiren ja Rallin vuoro. Äiti taas lämmitteli koiran ja mä lähetin. Kaksikko paransi aikaansa, mutta pysyivät sijalla 4, vauhti oli kuitenkin kova ja suoritukset olivat puhtaita! Mulla ja Martilla oli startti 11.35. Lämppä mentiin samalla tyylillä kuin lauantaina, äiit hoisi koiran ja mä itteni. Suoritus oli puhdan ja aikaakin paransimme, keskinopeus oli 30.006km/h. Martti väsyi taas niin, että viimeisen kilometrin, joka on vielä loivaa ylämäkeä, jouduin polkemaan vielä kovempaa kuin täysillä, että päästiin vauhdilla maaliin asti.

Onnea kaikille kisaajille ja erityisesti nuorimmille junnuille, joiden sarjassa oli todella monta reipasta osallistujaa!!
Kiitos taas kaikille mahtavista kisoista, Team Lipponen taitaa startata seuraavan kerran Iso-Britannian EM-kisoissa! :D

Kuvia yritän muistaa laitella myöhemmin, kun niitä löydän jostain. Itse en ehtinyt kameran kanssa kuljeskella, joten täytyy odottaa, että joku julkaisee ottamiaan kuvia. :)

Kaikki innostuneet/kiinnostuneet mukaan junnuleirille! Ei tarvitse olla kokenut valjakkourheilija, kaikki junnut ovat tervetulleita leireilemään meidän kanssa!!! :D

Valjakkourheilukoulutus by Team Lipponen & Tuire Mikkonen-Kalpio

Lähtö oli taas perjantaina, ainahan se on ;D Lähtö vähän viivästyi johtuen mun pakkaamisen ja siivoomisen hitaudesta... Perillä Vähikkälässä, koulutuspaikalla oltiin kymmenen jälkeen. Sitten oli aika katsoa Vain elämää ja sitten nukkumaan! Eka herätys, klo 5 aikaan johtuin mun omasta tyhmyydestä, unohdin makuupussin kotiin, joten nukuin vain fleecpeitolla ja heräsin laittamaan takin päälle ja pipon päähän. "Oikea herätys" oli kahdeksan aikaan ja ei muuta kun aamupalaa naamariin.

  Koulutus alkoin yhdenksän jälkeen teoriaosuudella. Mun osuus oli itseni esittely ja äiti sai hoitaa muuten suurimman osan puhumisesta. Sen jälkeen jaettiin n. 16 hengen porukka kahtia ja lähdettiin kouluttamaan koiria. Äiti otti iskän kanssa toisen puolen porukasta, kun me otettiin Tuiren kanssa ohajttavaksemme toinen puoli.

  Treenit sujuivat hyvin, kaikilla oli asenne kohdillaan ja saimme korjattua mm. kahden koiran lähdöt sujuviksi. Harjoiteltiin myös ohitusta hyvällä menestyksellä ja toivottavasti jokainen oppi uutta ja sai vinkkejä. Itse ainakin yllätyin sitä, että osasin niinkin hyvin opettaa ja saatiin juuri ne lähdötkin korjattua. Kaipa tässä jotain on oppinut jo melkein 6 vuotta valjakkourheilleena ja monissa koulutuksissa mukana kierrelleenä. Seuraavaksi oli vuororssa ruoka! Hyvän tankkauksen ja juttelutuokion jälkeen oli luvassa ihmisten treeni. Vedettiin intervallitreeniä ja annettiin neuvoja koirajuoksun treenaamiseen mm. sen, että mäkitreeniä tehdään (vaikka ehkä hassulta kuulostaakin) myös alamäkeen, eikä ns. tutumpaan suuntaan eli ylämäkeen. Sitten päästiinkiin testaamaan aikaisempia oppeja käytännössä, n. 1km pituisela radalla. Mä olin hoitamassa lähtöjä ja oli kiva huomata kuinka hyvin kaikki lähtivät. Ei ympäri pyörimisiä, varmisteluja tai mitään muutakaan. Kaikki lähtivät hienosti eteen ja katsekkin suunnattuna eteen päin. Jokainen veti kierroksen hienosti ympäri (juosten, pyörällä tai kickarilla), jotkut vielä yhtä kerta enemmänkin.

  Iskä myös näytti esimerkkiä, miten treenit meillä ja veti pari kierrosta seisojakaksikolla. Näin nähtiin myös esimerkki koirasta, joka täytyy yleensä kantaa lähtöön ja koirasta, joka on menossa jo ennen, kuin valjaatkaan ovat päällä.

  Nyt istunkin jo junassa matkalla kotiin. Äiti ja iskä kisaavat huomenna Janakkalassa, mutta multa jää ne kisat välistä ton kipeytyneen jalan takia, joten suuntana koti!

  Kiitos kaikille tämän päivän treenaajille, toivottavasti opitte paljon! Onnea tulevaisuuden kisoihin ja treeneihin, osan kanssa tullaankin varmasti näkemään joissain kisoissa. Valitettavasti nyt ei oo yhtään kuvaa, koska en ehtinyt ees koskemaan kameraan koko päivänä... Kiitos kun luit!:)

DCM/W & DS1 SM-kisat Joensuussa, Sunnuntai

Ekaa kertaa olin hereillä klo: 3.50, kun heräsin jalan särkyyn ja siihen, että oli kylmä... Seuraavaksi Riku alkoi viiden tai kuuden aikaan meluitsemaan ja kahdeksalta oli vihdoin aamupalan aika! Mun startti oli päivän eka, klo: 12.00 Rallin kansa kickarilla. Jasmin ja Rydje lähtivät minuutin meidän jälkeen. Ralli sai tehdä tänään kovasti töitä. Eilisen kaatumisen takia vedin mutkat tosi hiljaa ja varovaisesti. Eilen kipeytynyt jalka ei kestänyt potkimista, joten pystyin auttamaan Rallia vain ylämäissä, jolloin potkin kivusta huolimatta. Jätkä veti kyllä super hyvin, täydellinen koira. <3 Yhteistuloksissa voitettiin kultaa ja Jasmin jäi meille Rydjen kanssa yhteensä vain 20s, tosin ekana päivänä annettiin vähän tasoitusta kaatumisella ja "potkimattomuudella". Oon kuitenkin tyytyväinen puhtaaseen suoritukseen! Äiti potki Simpsonin kanssa kickarilla sijalle 8. 

  Viestissä meidän seuran joukkueessa juoksi Laura Iire Rallin kanssa 1. osuuden, 2. osuuden iskä Simpsonin kanssa ja ankkuriosuudelle starttasi äiti Martin kanssa. Mä hoidin vaan koirien kiinnioton ja juotot, joka ei ollut kovinkaan rankka homma. Koirat piti kävelyttää kärrylle kokonaiset 200m, joka oli aika tuskaa klenkata, kun seisojat ei maaliin tullessaan tajuu et nyt pitäis olla väsynyt eikä enää mennä... Koirat juottaessa piti kippoon kaataa 5dl vettä ja heittää Fit Dogin palautusjuomajauhot sekaan... 

  Oli kyllä ihan mahtava viikonloppu. Nyt on hyvä siirtää katseet kohti Iso-Britannian EM-kisoja marraskuun lopulla kunhan ensin saadaan tuo jalka kuntoon.


Isot kiitokset Jenni Kreiville koirien lainasta, Jasmin oli todella tyytyväinen Rydjeen!<3
Toosi isot kiitos myös Lauralle, kun lämmittelit ja jäähdytit Rallin tänään ennen ja jälkeen meidän startin ja lauantaina hoidit mun jalan parempaan kuntoon!

Kiitokset ja onnittelut myös Samuli Nissiselle, meidän saksanseisojien kasvattajalle! Samulin blogi

Onnittelut kaikille kisaajille ja erityisesti junnuille, jotka tekivät kaikki hienoja tuloksia yksilökisoissa sekä viestissä!!! :D

Jonna&Ralli

Juha&Dori

Käykääs tsekkaamassa: Team Lipponen
Facebook @Team Lipponen
Instagram, @teamlipponen
Youtube

Sanna&Simpson

Jasmin&Rydje

Sanna&Martti

Ajajien kokous, Lauantai

Kuvat: Stefan Vehkoja

DCM/W & DS1 SM-kisat Joensuussa, Lauantai

Tänään kisapäivä alkoi heräilyn ja aamupalan yms. jälkeen kisoihin ilmoittautumisella klo: 9. Kun koirat oli ilmoitettu ja numerot saatu, lähdettiin kiertämään kisarataa. Ai kamala... Muistin sen paljon helpommaksi ja hirvittää ajatella, että pidempi rata oli vielä pahempi. Sitten olikin ajajien kokous ja sen jälkeen lähdettiin uudestaan kiertämään kisarataa. Mun eka startti oli 12.18, Rallin kanssa sarjassa DS1J ja meidän perään lähti Jasmin Jennin Rydje-koiralla. Me vedettiin Rallin kanssa muuten hyvin, mutta mä päätin yhdessä kurvissa käydä tutkimassa reitin pohjaa vähän tarkemmin... Kickari lähti siis kurvissa alta ja Ralli ajatteli lähteä jatkamaan matkaa ilman mua. Onneksi mun varmaan maalialuelle asti kuuluneet huudot: "Rallliiiii!!! ODOTA!" saivat Rallin kattomaan taakseen ja jätkä huomasi, että oho Jonnapa ei ookkaan enää kyydissä ja jäi odottamaan mua. Juoksin Rallin kiinni ja me jatkettiin matkaa, kurvit otettiin loppumatkalla vähän rauhallisemmin. Hienosti tultiin maaliin asti ja tällä hetkellä ollaan sijalla 1, äiti&Poni ovat tällä hetkellä sarjassa DS1 sijalla 7. Huomenna kisat jatkuu...

  Seuraavaksi oli vuorossa juoksustartit... Äiti starttasi Martin kanssa klo: 14.10 ja he juoksivat sijalle 2 naisten veteraanisarjassa. Mun startti oli klo: 14.18 ja mä myös juoksin Rallin kanssa. Mun muru osasi kaikki kurvit, kun oltiin rata jo potkittu läpi, joten oli aika ihanaa, ku ei tarvinnut kertaakaan kertoa suuntia. Yhdessä loivassa ylämäessä Ralli meinasi vaihtaa raville, mutta käskystä alkoi taas vetämään täysiä. Mä olin koko viime viikon levossa kipuilevan (ehkä lonkka tai ehkä ei, mutta jotain ainakin lonkan lähettyviltä) takia ja se olikin mennyt jo paremmaksi. Se kuitenkin otti vähän nokkiinsa, kun meinasin Rallia kävelyttäessä kaatua ja kun otin kopin ponista maalissa. Särky oli siis pientä, kun lähdin juoksemaan, mutta paheni askel askeleelta. Viimeinen kilometri tultiin kivun takia itkien. Juoksutyylikin meni aikahuonoksi, kun varoin tota jalkaa pelätessäni, että se pettää alta. Maalissa oli kivun väsymyksen ja helpottuneisuuden sekaiset fiilikset, kun istuin maassa ja paruin tota jalkaa, joka särki ihan huolella. Ensiavusta kylmäpussi jalkaan ja sitten klenkkaamaan autolle, hitaasti mutta (ei niin...) varmasti. Sitten vähän sosialisoitumista muiden junnujen kanssa ja tulosten odottelua. Tosta jalasta niin sen taas tein: 4. peräkkäinen SM-kulta junnujen canicrossissa! Palkintojen jakoon menin tyylikkäästi yrittäen kävellä normaalisti, mutta se jäi yritykseksi.

  Palkintojen jaon ja ruuan jälkeen lähdettiin Jaden ja Jasminin kanssa Lauran kyydillä hotellille. Mut passitettiin istuskelemaan kylmällä vedellä täytettyyn kylpyammeeseen ja sen jälkeen lämpimään suihkuun, jonka jälkeen Laura paineli tuota kipeää lonkkaa jääpaloilla. Sitten lähettiin Jaden mukaan pissataamaan koiraa ja iltalenkiksi käveltiin kokonaiset 400m huoltoasemalle ostamaan sipsiä. Myöhemmin äiti ja iskä haki meidät autolla ja ajettiin takaisin kisapaikalle ja äiti paistoi meidän urheiljaperheelle iltapalaksi lettuja. Nyt kello lähenee yhtätoista ja noi muut on jo menossa nukkumaan, mutta mä vielä tässä ruudun takana kirjottelen tätä blogia. ;)

  Huomenna oli tarkoitus kisata kickarin toinen päivä ja viesti, mutta mulla onkin luvassa vaan kickari, eikä tällä kertaa viestiä, kun toi jalka ei kestä enää juoksemista huomenna. Mä painun nyt nukkumaan, kun pikkasen väsyttää kisapäivän jäjiltä. Huomenna tulee lisää juttua ja katotaan nyt miten toi huomisen DS1J menee ja jos vaikka vähän kuviakin sais jostain tänne laitettua! :D

Jämin syyskisat 24-25.9.2016

Arlon kanssa kisattiin kickarilla! <3

Pitkästä aikaa kisasin riiseneillä. <3 Ja vielä kahdella, enkä ollenkaan seisojalla!

Jämillle saavuttiin jo perjantaina, mutta luvassa oli enään koirien hoito ja sitten nukkumaan.

  Launtain aamu alkoi erittäin laiskasti, mun herääminen oli niin hidasta, että onnistuin suututtamaan äidin ja iskän jo ennen kuin pääsin sängystä ylös... Sitten vuorossa koirien pissatusta, juottoa ja mun tehtävänä oli lämitellä nuo meidän luppakorvat. Klo 10.23 Tuire&Ralli starttasivat pyöräluokassa ja klo 10,32 Juha&Simpson starttasivat myös pyörällä. Mun ja Arlo-riisenin DS1J startti oli klo 11.46. Vähän jännitti, kun en ole Arlon kanssa ikinä kisannut ja joskus ehkä kerran tai kaksi treeneissä ollaan juostu. Meidän suoritus oli kuitenkin puhdas ja hienosti tultiin maaliin asti, vaikkakin hävittiin Jadelle minuutin verran... Sitten oli vielä juoksustartti, se mitä olin jännittäny koko edeltävän viikon. Oon kisannut tosissani riisenillä silloin, kun mulla oli Pörri kisakoirana ja sen jälkeen oon startannut juoksukisat seisojalla. Luulin myös olevani paljon huonommassa juoksukunnossa, joten olin jo vähä jakanut sijojakin etukäteen. xD Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä ja yllättävän helpolta ja mun mielessäni jaetut sijat meni uusiksi, kun voitettiin junnujen sarja Ernon kanssa! Vähän ruokaa nassuun palkintojenjako, Tuiren hotellille suihkuun ja sitten loppuilta menikin Jaden, Eemelin ja Aliinan kanssa hotellin alakerran (baarissa/ravintolassa?) hengatessa. Kisapaikalle parkkeeratulle autolle oli hieman hankala suunnistaa pilkkopimeässä, mutta niin mä löysin perille kännykän taskulampun avulla.

  Sunnuntaina piti olla kickari- ja juoksustartti, mutta vaikka vähän harmitti, päätin säästää itseäni ensi viikonlopun SM-kisoja varten, enkä startannut kipeän lonkkani takia juoksussa Martin kanssa, vaikka niin oli suunniteltu. Sain taas hoitaa Rallin ja Ponin lämmittelyt ja lähettämiset mukaan lukien lähtöaluettä jännittävän Simpsonin lähtöön kantamisen. Sitten olikin taas mun startin vuoro... Suunnitelmana oli vetää rata läpi mahd. nopeasti ja ajattelin, että ihan yksin saadaan koko reissu potkia. Mun edelle oli lähtenyt Jade, jonka lainakoira olikin pysähtynyt matkalla, mutta Arlo ohitti puhtaasti, harmi vaan ettei Jaden koira lähtenyt jatkamaan matkaa edes kun yritin kutsua sitä... Mun ja Arlon aika huononi lauantaihin verrattuna, mulla ainakin painoi lauantain startit ja tuo lonkka, joten en ihan parhaaseen mahdolliseen suoritukseen yltänyt. Vähän tuntui oudolta olla kuvaamassa juoksun starttia ja maalia, kun ite oon startannut aina juoksussa, mutta tällä kertaa sitten näin.

  Kisat sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Isot kiitokset Tuirelle kisakoirista, jätkät veti kyllä molemmat ihan superisti! <3

  

Treenaamassa Suonenjoella

Perjantaina päästtin Rallin kanssa vähän junailemaan! Turku-Suonejoki, 6 tuntia johon kuului myös 2 junan vaihtoa. Yritäppä sitten saada 2v saksanseisoja rauhottumaan junaan, jossa voi olla jopa muita koiria... Tuossa toi nyt vieressä nukkuu, mutta alkuun rauhottuminen on aina hankalaa ja siinä kohtaa käy aina mielessä, että Ralli ei oo enää lähdössä mun mukaan junailemaan, mutta silti se aina jostain syystä mukaan pääsee. Takaisin asiaan: Lähtö oli Turusta klo 13,05 ja perillä olttin pienen junan myöhästelyn takia kuuden jälkeen. Juna-asemalla hypättiin Rallin kanssa Jasminin ja hänen äitinsä autoon ja lähdettiin asemalta kohti Jasminin kotia. Illalla ei ollut enää treeniä, mutta sen sijaan oli ruoka, seuraavan päivän miettimistä/suunnittelua ja paaaljon juttelua. Rallikin nautti, kun sai oleskella sängyssä ja nukkua ensin illan ja ainakin yön alun mun vieressä, jonka jälkeen mun unikaveri olikin siirtynyt Jasminin viereen. xD

  Lauantaina herätys oli klo 7.45 ja aamupalan ja aamutoimien jälkeen oli aika uintitreeneille. Käytiin ensin läpi kroolia ja sitte vähän rintauintia. Treenit oli kaikin puolin hyvät ja käteen jäi monia vinkkejä ja neuvoja uimiseen. Nopean Suonenjoen esittelyn jälkeen ajoimme takaisin kämpille ja seuraavaksi luvassa oli vetotreenit. Me vedettiin 3km lenkkiä ensin kerran mä Rallilla ja Jasmin Rayekilla, jonka jälkeen tauko. Sen jälkeen toiset 3km, mä taas Rallukalla ja Jasmin Baronilla. Koirat meni hyvin ja itse seistiin tosi hienosti kickarin kyydissä perässä. Kolmen aikaan oli luvassa lisää treeniä! Ensin muutama veto, jonka jälkeen askelkyykkyjä polvennostojuoksua yms. Sitten olikin vielä luvassa jotain mielenkiinotista ja aivan uutta: n. 40m vetoja juosten, rengasta perässä vetäen. Tuntui ihan hyvin jaloissa, mutta oli mukavan erilaista ja hauskaa kun vertaa normitreeneihin. Sen jälkeen vielä n. 200m vetoja ja väliin kävelyä, jonka jälkeen taas 200m veto ja sitten taas ihan vähän kävelyä jne... Sen jälkeen oli vielä vähän lihaskuntoliikkeitä ja sitten syömään! Illalla päästiin saunomaan ja Ralli odotti ulkona ajoittain hieman äänekkäästi, kun jäi "yksin" pihalle, kun oltiin Jasminin kanssa saunassa. Saunan jälkeen taas syömään, kun jäätelöäkin löydettiin ja taas meni jonkin aikaa jutellessa ja Rallia rapsutellessa.

  Sunnuntai! Herätys taisi olla klo: 8, taidettiin herätä n. klo: 8.30... Aamupalaa nassuun ja pikkuhiljaa valmistautuminen ja lähtö vetotreeneihin. Vuorossa oli canicrossia! Ensin alkulämppä mulle ja Jasminille, 1.6km reitin kiertäminen hölkällä, ilman koiria. Kun vetokamat oli saatu päälle, itselle ja koirille, oli aika lähteä juoksemaan. Vähän oli Rallin kanssa ongelmia suunnissa, mutta jätkä veti hyvin ja omakin juoksu tuntui pitkästä aikaa kulkevan _hyvin_! Toisella kierroksella osattiin jo kääntyä käännöksistä oikein, molemmilla tuntui vauhti vähän hidastuvan. Rallilla taisi syy olla lämmin keli ja mulla painoi lauantain aiheuttamat jumit. Juoksu tuntui silti hyvältä ja jo jonkin aikaa vaivannut lonkkakaan ei kipeytynyt enää niin paljon, kuin ennnen. Vetotreeneistä kaupan kautta takaisin kämpille ja pienen välipalan jälkeen kävelemään. Aikaa meni n.1h 45min ja mataa kertyi reilu 10km. Lenkin jälkeen päästiin heti syömään. Sitten olikin jo aika pakata tavarat ja ladata koneen ja kännykän akut täyteen junamatkaa varten. Viiden jälkeen lähdettiin ajamaan asemalle ja 17.40 hypättiin Rallin kanssa junan kyytiin ja matkattiin Pieksämäelle, sieltä toisella junalla Tampereelle ja nyt istutaan junassa, jolla suuntana Turku. Koira on ihanan väsynyt junailemisesta ja viikonlopun treeneistä ja saan rauhassa kirjoittaa Rallin nukkuessa viereisellä penkillä mun takin päällä. <3



  Kiitos ihan huippu viikonlopusta Jasmin Köcher, sekä vanhemmat! Myös Ralli kiittää rapsutuksista ja siitä, että sai yöpyä oikein 1. luokan paikalla(/paikoilla...).

Ei Ralli sentään maistaa saanu, mut haisto ja
 teki mieli maistaa...

    

Nyt mä kiitän ja kuittaan ja pian pääsen nukkumaan, et huomenna jaksaa herää kouluun klo 5.45. Kiitos kun luit! :D

Footbike Euro Cup 2016

Osallistuimme 12.8-13.8 (pe-la) Footbike Euro Cupin 4. ja viimeiseen osakilpailuun, jokaoli myös ainut osakilapiluista, joissa starttasimme. Koko perheemme kisasi, enemmän tai vähemmän pidemmillä matkoilla.

  Perjantai 12.8-16

  Herätys oli aamulla ihan ihmisten aikoihin, mutta (niin kuin normaalistikkin) mulla kesti niin kauan nousta, että pääsin suoraan valmiille aamupalalle. Klo: 10 oli luvassa päivän kisarataan tutustuminen. Kiersimme kahden kilometrin radan kaksi kertaa ja sen jälkeen palasimme takaisin leirintäalueelle syömään, kun muut menivät omia menojaan. Kisapaikalle menimme puoli yhden aikaan. Jännitys alkoi pikkuhiljaa tuntua, kun startti läheni.

  Ensimmäisenä hetkenä hengailen lähtöalueella napit korvissa ja yrittäen unohtaa jännitykseni. Seuraavana hetkenä seison kickarini kanssa lähtöviivalla. "5... 4... 3... 2... 1... Pam!" Ensin hätkähdän lähtölaukausta ja saman tien lähden porukan mukana potkimaan loivaa ylämäkeä, joka alkaa heti lähdöstä. Kärki alkaa erottua heti pitkän ja puuduttavan ylämäen jälkeen erot ovat jo aika selvät. Ainut, joka on sarjassani itseni lisäksi, vetää kärjessä edellä. Itse en pääse vauhtiin mukaan, mutta  äiti potkii sitkesäti kärkiporukan mukana ja pikkuhiljaa katoaa näkyvistä. Ylämäki vaihtuu alamäkeen, joka on ensin niin loiva, että edelleen pitää jaksaa potkia kovaa. Matkassani on kaksi naista, jotka jäivät myös jälkeen kaikkein kovimmista naisista. Alamäki jatkuu koko loppukierroksen välillä loivempana ja välillä jyrkenmpänä ja pari kunnon mutkaakin löytyy. Perässäni tulleet kaksi naista alkavat saavuttaa ja jyrkässä alamäessä tulevat ohi ja edelleen vain laskevat laskuasennossa kun itse on pakko alkaa jo potkia täysillä. Mäen jälkeen otan kirin ja potkin ylämäessä naisten ohi. Taas sama juttu alamäessä. Ylämäessä potkin ohi. Alamäessä jään. Ja taas ylämäessä ohi. Sama meno jatkuu joka kierroksella. Toinen nainen jää luullakseni neljännellä kierroksella niin paljon jälkeen, että ei saa enää alamäessä kiinni. Loppuun asti tulen jonkun naisen matkassa, mutta maaliin pääsen joka kisan lemiosuuteni, loppukirin, ansiosta. Maalista jatkan matkaa vielä, kunnes kuulen isäni ja siskoni huutavan. Olin tullut loppukirin ja tiesin, että kisa loppui, mutta maalissa mietinkin, että jos pitikin vielä jatkaa.

  Kisan jälkeen kompressiohousua ja lämppähousua jalkaan. Eikä jännitä enää, eikä vielä... Loppuverkaksi juoksentelen ympäriinsä kuvaamassa miesten kisasta pätkiä go prolla.

  Kello lähestyy viittä ja taas alkaa tapahtua. Viestin lähtö lähestyy, joten rataa muutetaan ja ihmiset valmistautuvat potkimaan täysillä, taas. Jännitys iskee taas. Mitä jos hävitäänki mun takia? Mitä jos kaadun mutkassa? Mitä jos mokaan vaihdossa? Tai mitä jos... Äiti lähtee matkaan ensimmäisenä, toisena Miia ja kolmantena minä. Sain kickarin Miialta ja tunnen kun adrenaliinikin lähtee virtaamaan huutaessani "kiinni", jolloin Miia irrottaa kickarista ja lähden potkimaan niin kovaa kuin vain ikinä pääsen. Katsojat taputtavat ja hurraavat. Saan kuin saakin edelläni potkineen tsekkiläisen kiinni ja pääsn ohi. Lyhyen mäen jälkeen ylhäällä u-käännös ja laskettelua alas. Heti kun vauhti alkaa hidastua, potkin taas niin kovaa kuin jaloista lähtee. u-käännös uudestaan ja kohti maalia. Etsin katseellani äidin ja potkin täysillä loppuun asti, hyppään pois kyydistä ja pidän kickaria pystyssä kunne kuulen äidin huudon: "kiinni". Äiti vetää osuutensa taas täysillä, samoin Miia ja samoin minä. Sama jatkuu monta kierrosta. Tsekkiläiset pääsivät ohi, mutta se ei meitä lannistanut. Hopee ei oo häpee! Täysillä loppuun asti ja niin meidän suomalaisten joukkue nappasi hopeaa!

  Harmittaa etten voi tästä ruudun kautta jakaa tunnelmaa, mikä kisoissa oli. Aivan mahtava! En oo kyllä ikinä ollut noin hienoissa kisoissa. Meillä oli oikein urheiluselostus koko ajan ja oli aika mahtavaa kuulla kun selostajakin kannusti uudelle kierrokselle lähdettäessä ja vanhalta tullessa, niin pidemmässä kisassa, kuin viestissäkin.

  Palkintojenjaon jälkeen oli aika lähteä ja me suuntasimme suoraan kauppakeskukseen shoppailemaan ja syömään. Rimissäkin tuli käytyä ja tehtyä vähän karkkiostoksia, kun oli kerran niin halpaa. Illalla syötiin terveellisesti kakkua ja suklaamuroja iltapalaksi, seuraavana päivänähän olikin luvassa vain yksi startti...

Lauantai 13.8-16

  Kello on 11.45 ja olen lähdössä valmiina potkimaan yhden 18km kierroksen. Kuuntelen miten kuuluttaja selittää radasta ja mainitsee, että ne, joilla on punainen numero menevät yhden kierroksen (=18km) ja ne joilla on musta, menevät kaksi kierrosta (=36km). Katsotaan äidin kanssa mun numeora ja sitten toisiamme ja äiti nauraa vieressä "onneks olkoon jonna voitit just toisenki kierroksen". Siinä kohtaa iski pieni paniikki, olin lähdössä matkaan mukanani vain yks pieni juomapullo ja mietin, että jaksaisinko edes potkia niin pitkää matkaa maastossa. Onneksi huoltojoukot toimi nopeasti, kun äiti kävi sanomassa, että meenki kaksi kierrosta niin iskä ja jasmin hoiti mulle matkaan muutaman geelin.

  Kun lähtöön on aikaa viitisen minuuttia, olen valmis potkimaan puolet pidemmän matkan kuin olin suunnitellut. Alkumatka  on hiekkatietä, jolta sitten käännytään metsään. Kärkkijoukkoon en pääse mukaan, kun lähtevät sen verran kovaa. Potkin turvallisesti muutaman ihmisen perässä, mutta tajuan liian myöhään, että edelläni menevä nainen vetää todella helpon alamäen jarrut pohjassa ja polku on niin kapea, ettei mulla oo mahdollisuutta päästä ohi. Ohitan kyseisen naisen heti alamäen jälkeen, ettei jossain toisessa mäessä käy samalla tavalla. Pikkuhiljaa joukko pienenee ja perässäni tulee enää yksi mies. 7km kohdalla tulee _jyrkkä_ alamäki, jonka vedän tietenkin kickarilla alas, tyhmäähän se olisi jos menettäisin aikaa koska en pääsisi mäkeä alas... Alamäen vauhdeilla liuún vähän matkaa ylämäkeäkin ylös ja loppumäki meneekin hölkällä. Pääsen ohi miehestä, joka taluttaa kickaria mäkeä ylös. Jonkun matkaa potkinkin sitten yksin, kunnes ylämäessä ohittamani mies, sekä alamässä vauhdista jäänyt mies saavuttavat ja pian saavat minut kiinni. Peesiin eivät pääse, kun sen verran kiertelen kiviä ja kantoja. Tiellä jään jälkeen, mutta metsässä otan kiinni. Maaliin on ehkä 8km matkaa, kun saan jonkun naisen kiinni. Jatkan matkaa potkimalla perässä, kun vauhtikin on hyvä. Miehet jäävät jälkeen. Maaliin tulemme edelleen peräkkäin, tosin vain minä jatkan toiselle kierrokselle. Heitän pulloni pois ja iskä antaa uuden tilalle. Vedän heti kierroksen alkuun yhden geelin, kun energiat alkavat vähitellen loppumaan. suunnilleen 5km jälkeen saan kiinni samaisen tsekkiläisen naisen, joka perjantaina voitti äidin. Nainen taittaa matkaa seuranaan joku mies, jonka kanssa he pysähtyvät pitämään "evästaukoa", jolloin minä pääsen ohi. Itse pidän evästaukoni vauhdissa (geelejä taisi tulla matkalla vedettyä yhteensä kolme)... 10km maaliin ja potkin edelleen yksin, edelläni nään jonkun naisen ja päätän potkia hänet kiinni. Takaa-ajo kuitenkin päättyy lyhyeen, kun jarrutan jyrkkään alamäkeen ja takapyöräni jarru lukittuu, kun saan renkaan pyörimään, en nää enää edelläni potkineesta naisesta jälkeäkään. Jatkan matkaa ajatellen, että enää ei ole pitkä matka maaliin. Muutaman kilometrin jälkeen nään taas edessäni potkivan naisen ja päätän nyt ottaa hänet oikeasti kiinni, jarrukaan ei voi enää jumittua, kun sitä tarvitaan seuraavan kerran maaliviivan ylityksen jälkeen. Saan naisen kiinni ja matkaa on enää pari kilometriä. Pian jo maali häämöttää ja otan loppukirin. Maalissa saan vihdoin istua maahan ja hengähtää...

  Seuraavaksi oli taas vuorossa palkintojenjako ja sijoituin samalla tavalla kuin perjantaina, eli olin 2/2 ja minut voittanut tyttö oli taas vetänyt kaikkia naisiakin nopeammin. Ennen saunaa oli luvassa vielä toinen palkintojenjako, jossa jaettiin Euro Cupin kokonaiskilpailun palkinnot. Junnuissa oli olllut ilmeiseti kilapillut kovinkaan montaa tyttöä, koska olin 3. sijalla kokonaiskilpailussa. Saunan jälkeen illalla nähtiin vielä ilotulituksetkin, kisojen päättäjäisiksi.

  Oli kyllä aivan mahtavat kisat, todella hyvin järjestetty. Kaupunkikisaa varten oli hienosti saatu suljettua koko reitti liikenteeltä ja maastokisareittiä varten oli leikattu nurmikkoa monen kilometrin matkalta. Selostus, joka toi kisoihin oikein kunnon urheilutapahtuman tunnelman, kruunasi kaiken. Myös lasten kisaan oli panostettu, ja jokeinne sai sarjaa varten teetetyn mitalin, sekä buffin ja suklaata.

Tässä vielä listattuna meidän perheen tulokset:

Criterium 12.5km

Jonna, sija 2/2 tyttöjen junnusarjassa
Sanna, sija 2/6 naisten sarjassa

Viesti, naiset

Jonna, Sanna ja Miia, sija 2/5

Viesti, miehet

Juha, Hannu, Mikko, sija 5/8

Cross marathon 36km

Jonna, sija 2/2 tyttöjen junnusarjassa
Sanna, sija 1/6 naisten sarjassa

Lasten kisa

Jasmin, sija 2/20

Jämi84 ja reeniviikonloppu

Torstai 4.8-16

Lähdimme iltapäivällä ajamaan Jämille isäni kanssa, lähdimme taas vaarini autolla ja tällä kertaa myös vaari lähti seuraksemme. Perillä olimme illalla ja ennen nukkumaan menoa teimme vielä koirien kanssa vetotreenit. Ralli, Poni ja Martti menivät kaikki 2x2km pyörän edessä. 

Perjantai 5.8-16

Herätyskello soi klo: 6.00, "Juota koirat!!!". Majailin tavaroineni koirakärryssä ja oli muuten ihana nukkumapaikka, voitti auton sängyn mennen tullen ja tästä lähin nukun kyllä reissuissa siellä. Takaisin aiheeseen, josta karkasin... Koirien juoton jälkeen painuin takaisin nukkumaan. Vähän ennen seitsemää iskä herätti mut reenaamaan. Juoksuvaatteet ja vetovyö päälle ja menoksi. Canicrossasin Martin kanssa 2km ja sillä aikaa iskä pyöräili Rallin kanssa 2km. Sen jälkeen koirien vaihto: mä lähdin juoksemaan Rallin kanssa 2km ja iskä pyöräili Ponin kanssa 2km. Sitten vielä viimeiset vedot, Ponin kanssa 2km juosten ja iskä veti Martin kanssa 2km pyörällä. En oo koko kesänä canicrossannut, kun on ollut koirille liian kuuma keli ja kyllä tuntui jaloissa toi 6km! 

  Päivä meni vain oleskellessa, uuteen tietokoneeseen tutstuessa, gopron videoita muokatessa, kun se vihdoin on mahdollista ja Jämillä kierrellessä, sekä tietenkin syödessä.

  Lähdimme iltapäivällä polkemaan mun seuraavan päivän kisareitin. Kun 24km oli takana, päätimmekin jatkaa vielä vähän matkaa ja kiertää iskän kisareitin 42km (ensimmäiset 24km siitä oli siis se reitti, joka kierrettiin mun kisarataa katsellessa). Reissuun meni vajaa kolme tuntia, kun ihmettelimme matkalla käännöksiä yms. ja poljimme muutenkin aika rauhallisesti. 

  Illalla oli taas vuorossa vetotreenit, iskä veti seisojilla 4.2km kaksikkona pyörällä, ja me vedettiin Martin kanssa 3.3km. Jätkä oli pikkasen vaan poikki, vaikka koko matkan jaksoikin vetää reippaasti. Autolla sitten lensi vesikuppikin kun piti mennä just sen kohalle maahan makaamaan ja oli hyvä aika katsella lentokoneita, kun Martti makasi maassa kyljellään sen näköisenä, että ei ollut ihan heti karkaamassa. Koirien hoidon ja iltapalan jälkeen olikin taas aika mennä nukkumaan. 

Lauantai 6.8-16

Sain nukkua pidempään, iskä herätti vasta vähän ennen puoli yhdeksää! <3 Aamupäivä meni Jämi84-kisojen lähtöjä katsellessa ja 10.30 oli iskän lähtö ja mun oli 10min sen jälkeen. "Lähdössä lähtee ryhmä poikia ajamaan vähän kovempaa, lähe niitten perään. Ajat vaan alun kovaan ni jalat aukee ja pysyt niitten perässä ihan hyvin." sano iskä ennen lähtöä. 

  Alussa huomasi heti ketkä lähti ajamaan kovempaa, niin ku iskä oli sanonut, siinä taisi olla neljä poikaa, jotka lähti ajamaan kovaa ja siihen porukkaan lähti myös yksi tyttö. Ihan alun pysyin perässä, mutta sitte jäin ja poljin melkein koko matkan yksin. Motivaatiota sain, kun ohittelin paljon ihmisiä, jotka olivat lähteneet 5min ennen mua 42 kilometrille polkemaan ihan rauhassa. Poljin koko matkan reippaasti/täysillä ja aika oli 1h 7min. Keskinopeus oli 21.5km/h. Maasto ei ollut niin "maastoista", kun olin odottanut ja olen tottunut ajamaan pitkin metsiä, joten mun mielestä tuolla reitillä ei ollut yhtäkään pätkää missä pyöräilyä olisi voinut kutsua maastopyöräilyksi. Reitti oli suurimmaksi osaksi metsiä pitkin meneviä hiekkateitä ja muutamia sadan metrin polkujakin löytyi, sekä yksi jokusen kilometrin pituinen pätkä tietä ja joitain aika pehmeitä hiekkokohtiakin löytyi. Mun ihana täysjousto ei ollut ehkä paras mahdollinen pyörä tohon kisaan, mutta hyvä reeni tuli! Olin 15-16 vuotiaiden tyttöjen sarjassa sijalla 2/5, palkinnoksi sain juomarepun, joka oli todella hyvän oloinen ja tulee kyllä käyttöön. 

  

  Ja jos joku ihmetteli, niin ei, emme tee yleensä noin paljoa vetotreenejä. Nyt oli vain erikoistapaus, kun pääsimme kisaradoille reenaamaan. 

Yksi tavoite saavutettu ja haave toteutettu

Viime torstaina 16.6.2016, n. 9 aikaan aamulla, sain kuulla, että olen päässyt Kerttulin urheilulukioon. Olin silloin vielä Kaarinan kaupungin kunnostusleirillä, mutta odotin kotiinpääsyä kovasti, koska tiesin, että kotona odottaisi kirje Kerttulin lukiosta. Kun perjantaina pääsin kotiin, avasin heti ensimmäisenä kirjeeni. Kerttulin urheilulukion alin pistemäärä, jolla oli päässyt sisään oli 15.39 (viime vuonna oli korkeampi, 15.6) ja minun pisteeni olivat 16.32. Olin laskeskellut pisteitäni jo monta kuukautta ja välillä jo pelkäsin etteivät pisteeni mitenkään riittäisi. Pisteet tulivat keskiarvosta, lajiliiton (minun tapauksessani VUL) anatmista pisteistä ja koulun testeistä. Keskiarvosta sain 8.42 pistettä ja loput 7.9 pistettä tulivat yhteensä lajiliitolta ja testeistä, mutta niitä ei kirjeessä erikseen eroteltu. Joka tapauksessa sain lajiliitolta todellä hyvät pisteet, kiitos siitä VUL! 

  Kävin tänään aamulla ottamassa opiskelupaikan vastaan  sekä tekemässä kurssivalinnat ja nyt nokka kohti uusia tavoitteita, joista seuraava on Iso-Britannian EM-kisat. 

Blogissani on taas jonkun aikaa ollut aika hiljaista, mutta mitäs muuta meille kuuluu..?

Ensinnäkin: löysin taas maastopyöräilyn <3 Iskä osti itselleen jo ennen kesää uuden maastopyörän ja siitähän riemu repesikin, mä kun tykkään viedä muiden perheen jäsenten urheiluvälineitä... Huomasin, että iskän pyörä oli täydellinen ja sitten pitiikin ajoittaa lenkit niin, etten lähtenyt lenkille juuri kun iskä tarvitsi pyöräänsä ja yhdessä lenkkeillessä iskä sai käyttää vanhaa pyöräänsä. Vihdoin, pari viikkoa sitten sain elämäni ensimmäisen oman maastopyörän.

 Specialized Stumpjumper FSR Comp 650B

 Nyt on tullut maastopyöräiltyä paljon, tosin tällä viikolla leirin takia tunnit jäävät alle kymmenen, mutta viime viikon saldo oli 13.5h :D 

  Kävimme myös polkujuoksukisoissa maanantaina. Mulla ei mennyt iha niin hyvin, kuin olisi voinut, koska äitikin hävisi vaan alle minuutin. Ylämäkiin ei jalka kulkenut, mutta alamäkiin rullasi täydellisesti. 

  Ensi kuussa pääsen polkemaan Märy 12h kisan, eli 12h aikaa ja pitää polkea niin paljon kuin vaan ehtii. Osallistuin viime vuonnakin, mutta ihan vaan reenimielessä serkkuni kanssa. Välissä oli aikaa syödä rauhassa yms. ja muuten poljettiin vaan rataa ympäri, ihan parasta!!! <3 Nyt ollaan lähdössä sinne melkein koko perheen voimin, vain perheemme jalkapalloilija(pikkusiskoni) ei ole vielä varsinaisesti innostunut maastopyöräilystä. Äitini on kuitenkin innostanut monta kaveriamme lähtemään mukaan eli lähdemme kunnon porukalla ajelemaan.

  Alapuolelta löytyy kuvat Junior Sleddogsport from Finlandin julkaisusta sekä VUL:n julkaisusta.

Ja vielä vähän kesäisiä kuvia, joiden jälkeen mä kiitän ja kuittaan!

Lepäiltiin Rallin kanssa helteestä väsähtäneinä sohvalla! <3

Simpson himoitsee jäätelöä! <3

Yksi monesta yrityksestä ottaa kuva luppakorvien kanssa päättäripäivänä. Tavoiteltu kuva, jossa pojat olisi istunut mun molemmilla sivuillä jäikin sitten haaveeksi...

=Valkeavuoren 9. lk  2013-2016

 Hyvää kesälomaa kaikille! Nauttikaa kesästä (jos tätä suomen kesää voi kesäksi kutsua, välillä vähän arveluttaa)ja treeneistä!