Viime viikonloppuna suunnattiin perjantaina äidin kanssa kohti Imatraa. Napattiin matkalta Jenni Kreivin Ruuti matkaan. Ehdittiin illalla vielä kiertämään rata, joka oli vähän erilainen, kun mihin oon tottunut. Muistutti lähinnä vuoristorataa, ylä- ja alamäkiä löytyi ihan huolella ja sekaan vielä muutama kunnon mutka, joista pari oli heti alamäen perään. Polkasin mäet kuitenkin yksinkin ihan hyvällä vauhdilla ylös, joten jäi kisaa varten ihan hyvä fiilis.
Lauantaina käytiin kiertämässä rata vielä uudestaan, ihan vaan varoiksi, ettei oltu kierretty väärin illalla. Ihan oikein oltiin kierretty. Ensimmäisenä äiti ja Ruuti starttasivat yhden koiran kärryluokassa. Olin kieltänyt äitiä puhumasta koko kisasta ja analysoimasta sitä, niin ei ihan hirveen montaa sanaa ehditty vaihtamaan. Seuraavaksi oli mun ja Brunon startti. Olin vähän epävarma, et pystynkö nollaamaan ennen starttia. Onnistuin kuitenkin hyvin ja lähdettiin radalle ihan rauhallisin mielin. Tai mä lähdin... Bruno oli niin innoissaan, että yritti tulla valjaistakin ulos!
Lähtö sujui hyvin, mutta heti ensimmäisessä mutkassa keskusteltiin vähän, että kumpaan suuntaan lähdetään. Mä käskytin oikealle, mut Bruno oli kovin sitä mieltä, et vasen olis kivempi... Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa. Yhdessä toisessakin mutkassa Bruno vähän mietti, mutta muuten meni tosi puhtaan suorituksen. Kerran varmisti et mitä mä mahdan perässä touhuta, kun meinasi takarengas lähtee alta ja jouduin tekeen korjausliikkeen. Muuten oli tosi varma ja kuunteli hyvin. Mulla meinas useassa mutkassa lähtee takarengas alta, olin vissiin pumpannut vähän liian kovat paineet molempiin renkaisiin. Brunoa ei kuitenkaan haitannut ja jaksoi vetää koko matkan hyvää vauhtia. Maalissa oli taas niin onnellinen jätkä, kun oli ollut ihan hirveen kivaa!
Seuraavaksi lähetettiin matkaan äiti ja Martti, jotka lähtivät 3km radalle ja oli melkeen samassa silmänrärpäyksessä sieltä takasin. Eipä olis uskottu, että meidän eläkeläinen vetää vielä niin kovaa...
Meidän porukasta viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, starttasivat Tuomas ja Ralli kauden viimeisen yhteisen kisansa. Parivaljakko suoritti kahden kilometrin radan ihan hurjaa vauhtia. Iso kiitos Tuomakselle, että Ralli on päässyt kisaamaan tämän kauden noin kovan juoksijan kanssa. Ralli on kyllä juoksussa ihan parhaimmillaan, meillä vaan ei ketään oo enää juossut, niin hän on joutunut tekemäään vaan kaikkea muuta. Ootte kyllä juossu ihan huippu tuloksia ja vauhteja, onnea vielä kerran kaikista upeista tuloksista!
Imatralta tuli Tuomakselle ja Rallille kultaa, äidille ja Martille hopeaa, mulle ja Brunolle pronssia, äidille ja Ruutille myös pronssia!
Nyt on jäljellä enää Jämin SM-kisat, enkä ihan tiedä ootanko niitä innolla vai kauhulla, mutta se selviää viikon päästä. Samalla kyllä ootan, että ne on ohi ja saan vähän vapaata. Nä koulun ja koirien ja omien treenien täyttämät päivät ja viikot alkaa jo painamaan jonkun verran. Varsinkin, kun en edes muista, millon olisin viimeks ollut viikonlopun kotona... En lopettais tätä lajia mistään hinnasta, mutta on nä syksyt aika rankkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti