Jämin kevätkisat 5.5-18 ja kuulumisia

Taas on ollu tällanen kevyt neljän kuukauden pituinen hiljaisuus täällä blogin puolella. Siihen ois tarkotus tulla muutos. Kevään toiset ja viimiset kisat on nyt takana, niin ajattelin kirjottaa vähän kuulumisia kisoista sekä yleisesti missä tällä hetkellä mennään.


  Me siis kisattiin Jämin kevätkisoissa, käytiin vähän testailemassa uusia ratoja. Mä starttasin Simpsonin kanssa koirapyöräilyssä, äiti Rallin kanssa kickarissa ja Rikun kanssa harrastekickarissa. Iskällä oli kahden koiran kärryluokassa Jenni Kreivin koirat lainassa. Martti pääsi pyöräilemään Tuiren kanssa. Kiitos Jennille koiralainasta ja Tuirelle kuskina toimimisesta! <3 Matkassa oli mukana myös mun paras kaveri Julia, joka toimi kisaturistina. Valittiin hyvät kisat, en muista koska olis viimeks ollu kisoissa noin hyvä sää.

  Me saavuttiin paikalle perjantaina illalla. Uudessa kisapaikassa oli ensin vähän ihmettelemistä, mutta löydettiin sieltä hyvä paikka, mihin pysyttää leiri.

  Lauantaina lähdettiin ajajienkokouksen jälkeen kiertämään uutta rataa, joka osoittautui tosi kivaksi. Sieltä löytyi hiekkaa ja pehmeitä kohtia sekä ylä- ja alamäkiä. Radalle mahtui myös tiukkoja kurbeja, ainoastaan muta (mitä yleensä löytyy kaikilta radoilta) puuttui. En tiedä mitä mieltä muut olivat, mutta mä vähän kaipasin sellasta mutarallia mihin kisoissa oon tottunut.

  Meidän porukasta matkaan lähti ensin äiti ja mun muru Ralli! <3 Seuraavana vuorossa olivat Tuire ja Martti, joiden perään me lähdettiin 3min päästä. Simpson, joka yleensä jännittää lähtöä ihan hirveästi, käveli uudelle lähtöpaikalle tosi reippaasti ja odotti innoissaan omaa vuoroaan, koska näki Martin lähdön! Rata lähti heti loivaan ja tosi hiekkaiseen alamäkeen. Mulla oli lasit päässä ja silti pidin silmät melkeen kiinni ettei menny täyteen hiekkaa. Mäen jälkeen ura kaarsi metsään ja oli tosi kivaa perus jämimaastoa. Loppumatkasta löytyi lisää hiekkaa, sekä muutama ylämäki. Viimeiselle 500 metrille mahtui loppukirin lisäksi myös puhdas ohitus. Meidän suoritus oli muutenkin tosi puhdas. Yhdessä tiukassa mutkassa Sinpson hidasti ihan reilusti ja meinasi pysähtyä, kun ei tajunnut miihn mennä. Mulla onneks pelas aivot nopeesti ja toistin suuntakäskyn ni lähti onnesta haukkuen oikeaan suuntaan. Pakko sanoa, että toi koira on kyllä ihan super!! Kertaakaan ei tarvinnu koskea jarruihin, koska koira ei ois ehtiny pois alta, ajolinjat sillä on ihan älyttömän hyvät ja kuulo oli ainakin kisaradalla päällä. Nyt pitää vaan saada molemmille lisää kuntoa ja vauhtia (tosin mulle vielä enemmän kun koiralle) niin syksyllä vedetään vielä kovempaa.

  Äiti juoksi suoraan mun maaliintulosta iskän lähtöön. Mulla oli vielä yksi tehtävä, meidän hyvnmielenkoiran eli Rikun lähettäminen, jonka jälkeen katsottiin vielä juoksun lähdöt ja maaliintulot, sekä se kaikista tärkein: lastenkisa. Me toimittiin Aliinan kanssa kannustusjoukkoina maalissa ja oli ihana katsoa, kun lapset juoksi maaliin lähes kaikki itseään isommilla koirilla ja aikuisen avustuksella, mutta kaikki hymyillen. Lastenkisan jälkeen oli enää palkintojenjako, jonka jälkeen kisapäivä oli pulkassa. Tuloksina mulla ja Ponilla DBM/W 3. sija (toiselle sijalle jäätiin vaan 0.1s), äidillä ja Rallilla DS1 5. sija, iskällä ja Jennin koirilla DS2 2. sija ja Tuirella ja Martilla DBM/W 7. sija.


  Kisapäivän jälkeen hengattiin ilta Julian ja Aliinan kanssa Jämihotellilla. <3 Lisäksi vähän kokousteltiin mun vanhempien, Mäkisten ja Kaitsun kanssa. Tähän väliin iso kiitos Kai Immoselle, jonka uudet vetoliinat meillä on käytössä. Ollaan niillä nyt treenattu ja kisattukkin kaksi kertaa. Mä tykkään ainakin tosta pyöränarusta tosi paljon, muita en oo vielä päässy kokailemaan. Jos etitte hyviä vetonaruja ni suosittelen!!

  Tänään aamulla herätys ennen seitsemää, sit aamupala ja koiratreeni, joiden jälkeen lähdettiin kohti kotia. Kotona purettiin auto ja syötiin, minkä jälkeen pyöräiltiin iskän kanssa vähän testailemaan pyöriä ja sieltä Turun kautta kotiin. Matkaa kertyi n. 40km ja nyt on koirien lisäksi myös ihmiset väsyneitä viikonlopun jäljiltä.


  Sitten niitä muita kuulumisia:

  Oon tosiaan viimeks päivittäny tänne blogin puolelle Marraskuussa, MM-kisojen jälkeen. Sen jälkeen olin viikon verran helpottunut ja onnellinen tuore maailmanmestari. Sen jälkeen alkoi kuitenkin väsymys iskeä ja lähdettiin aika kovaa vauhtia alamäkeen. En jaksanu treenana mitään enkä käydä koulussa. Tätä ehti jatkumaan pari kuukautta, ennen kuin äiti ja iskä huomas, että joku on pahasti pielessä ja lopulta sit itse kerroin et mikä. Sen jälkeen suunta oli ylös kuopan pohjalta, mitä helpotti paljon se et oli perhe ja muita tärkeitä ihmisiä tukena.

  Sen jälkeen menin kaatumaan koirapyöräilytreeneissä (=osuin yhen treenin aikana puuhun x2 ja vedin nurin x3), koska oli niin lumista ja vaikee maasto. Sit oli selkä kipeenä ja se veti koko vartalon ihan jumiin. Se onneks oli ohi parin viikon jälkeen, mut muistoks jäi olkapääongelma. Se on tosin vaivanny nyt n. 5 vuotta, niin et on välillä kipee ja sit taas parempi. Nyt oli kuitenkin aika pahana. Ensin lepoa ja sit alettiin kuntouttamaan kuminauhan kanssa. Nyt se alkaa jo olla kunnossa, välillä kipeytyy enemmän, mut hyvältä alkaa jo näyttämään.

  Me ollaan myös etitty mulle valmentajaa pidemmän aikaa. Viime viikolla turkulainen pyöräilyvalmentaja johon otin alkuvuodesta yhteyttä, kävi meillä vähän juttelemassa meidän lajista ja treenaamisesta. Me nyt kokeillaan ensin miten valmennus alkaisi sujumaan, mutta itselle ainakin jäi tosi hyvä fiilis jo viime viikosta. Nyt hakusessa on enää maantiepyörä treenaamista varten ja mahdollisesti uusi kisapyörä.

  Vielä viimeinen positiivinen uutinen: Meille muuttaa kesällä pienen pieni miniRydje. Rydje, eli pentujen äiti on Jenni Kreivin x-rotuinen ihan super tyttö. Rydje on sama koira, jonka kanssa voitettiin maailmanmestaruus marraskuussa. Meille on siis tulossa pieni poikahauva, jonka ois sit tarkoitus päästä 1.5v jälkeen juoksemaan mun pyörän eteen. <3

kuvat: Kimmo Virkki