EC Sweden, Nybro 24-28.10

Mein reissu alko jo viikkoa ennen kisoja. Ihana Ella saapu Turkuun junalla perjantaina päivällä <3 ja illalla lähettiin lautalla Naantalista kohti Ruotsia. Iskällä on ajolupa, kun mä opettelen ajamaan, joten reissun jännittävin kohta oli se, kun jouduin ajamaan laivaan. Mun panikoimisesta huolimatta se suju hyvin. Sit koirat hyttiin, iltapalalle ja nukkumaan. Aamulla herättiin viidelta aamupalalle ja perillä oltiin kuuden pintaan. Matka kohti Nybroa alkoi... Matkaa oli n. 500km ja me ajeltiin sitä n. 8h kaikkine  pysähdyksineen (koirien hoitoa, ruokaa, vessataukoja ja pari pysähdystä tehtiin koska iskä bongas tienviitoista museon). Illalla pystytettiin leiri, koottiin teltat (stake outilta löytyvän ison mäen päälle, koska aina tarvitaan hyötyliikuntaa heti aamusta ja viimisenä illalla...). Ekat päivät kulutettiin radat tutkien (koirien kanssa ja ilman) ja kisapaikalla hengaten Ellan ja mun poikaystävän kanssa. Paikalle saapu  myös meidän kavereita norjasta. Me pidettiin Ellan kanssa hullujen suomalaisten maine yllä ja touhu meinas vähän lähtee käsistä. Yhtenä iltana rämmittiin ihan vapaaehtoisesti pimeässä metsässä ja haastettiin vähän riitaa poikien kanssa. Tuloksena mm. mulle murtunut varvas, joka tossa kyllä pysyy ihan hyvin vauhissa mukana. Puol viikkoo meni nopeesti ja keskiviikkona oli illalla kisojen avajaiset. 

  Torstaina oli eka kisapäivä. Heräsin juottamaan koiria 5.30 ja sit takasin nukkumaan. Parin tunnin päästä aamupala sit kisakamat päälle, Ralli iskälle lähtöön ja lämppäämään. Mulla oli oma personal trainer Aliina <3 kattomassa aikaa ja kellottamassa vedot mun lämmittelyyn. Pyöräilin lähtöön jo 20min ajoissa kattelemaan. Iskä kanto Ponin lähtöalueelle kun pienellä oli taas vähän kisajännitystä havaittavissa. Mä päätin lähtee pienellä vaihteella, mut sit lähinki vähän liian pienellä ja joudui heti alkaan vaihteleen. Koko matka meni vaihteiden kanssa säätäen, vaihtelin niitä ihan liikaa. Pari kurvia meni pitkäksi ja oon jotenkin tottunut et poljen liika kireellä, ni en alamäkiin polkenu täysillä vaan jäin koiran taakse, liina löysällä mut kuitenki niin, et koira selvästi oli edellä. Tehtiin kaikinpuolin kuitenkin puhdas suoritus, mihin olin tyytyväinen. Vauhti riitti sijalle 18. Ilta meni taas kavereiden kanssa ja vähän seuraavan päivän suoritusta miettien. 

  Perjantaiaamu meni lähes samalla kaavalla, kuin torstai. Tosin startti oli nyt tuntia aikaisemmin, koska lähtöjörjestys oli kaikki miesten ja naisten pyöräsarjat sekaisin nopeusjärjestyksessä. Vedin taas pari mutkaa vähän pitkäksi, mutta suoritus tuntui kokonaisuutena paremmalta, kuin torstai. Paransimme aikaa 4 sekunttia ja nousimme 16. sijalle. Koira kulki hyvin ja oon tosi tyytyväinen! <3 Illalla vuorossa oli musher dinner ja palkintojenjako. Me vedettiin pokkana pari pöytää yhteen ja kerättiin samaan pöytään junnuja eri maista. Meno oli vähän kova ja varmasti saatiin katseita, mutta taas oli hauskaa. Jouduin kyllä tekee kaikkeni etten itkeny ku meidän pieni Aliina haki kultamitalin kotiin. Hurjasti onnea, oot paras!! <3 

  Lauantaina oli vuorossa kickbike ja valjakot. Mä olin auttamassa parissa lähdössä, muuten päivä meni pakkaillessa, koirienmatolääkkeet hoitaessa ja kavereiden kanssa. Viiden aikaan startattiin kohti satamaa. Matkalta löydettiin lunta ja jäätäkin, mutta päästiin silti turvallisesti perille kesärenkaat alla.

Sunnuntai meni laivalla, jossa pidimme kisakatsomoa. Seurasimme viestiä livelähetyksen kautta, huutaen ja kannustaen suomalaiseen tyyliin. Reissu oli onnistunut ja taas ollaan yhtä hienoa kokemusta rikkaampana menossa kohti seuraavaa kautta.

Suurin kiitos kuuluu mun vanhemmille, jotka treenasivat koiria koko syksyn, kun mun osallistuisprosentti oli tosi pieni. Iskälle tietysti myös suuri kiitos, kun handlasi koko ruotsin reissun ja jaksoi ajaa ja kuunnella mun kiukutteluja. Äidille iso kiitos koirien hoitamisesta ja kaikesta avusta ennen meidän reissua.

Kiitos myös muille tukijoukoille!! <3 Kainpolle ja Kai Immoselle suuri kiitos huppu adaptereista ja naruista, parhaat mitä löytyy! FitDogille kiitos korien palautus- ja energiajuomajauheista, jotka on meillä käytössä niin treeneissä, kuin kisoissakin. Meillä on mökillä uusi kunnostettu treenirata, jonka tekemisen mahdollisti ABSO, kiitos!

Jämi SM 2018

Me saavuttiin perille jo perjantaina illalla. Kasattiin leiri auton ympärille ja käytiin kiertämässä rata, jonka jälkeen suunnattiin autoon nukkumaan. Lauantaina aamu alkoi hyvin. Aamupala, kamat päälle ja ajajienkokoukseen. Sen jälkeen ajattelin taktisesti ja lähin iskän matkaan kiertämään radan, ku tiesin että saan hyvin neuvoja ajolinjoihin, millä säästetään tärkeitä sekuntteja. Rata oli ihan kiva, tosin mua harmitti ku pari ”pahinta” paikkaa oli jätetty pitkältä matkalta pois. Vähän oli myös meidän mielestä liian pitkä (n. 7km), kun EM-kisoissakin on 4.8km, niin ois pitäny olla lähemmäs sitä. Joka tapauksessa matka oli mikä oli.

  Mä pääsin pienen säätämisen jälkeen lämmittelemään omassa rauhassa kuulokkeet päässä rullille, jotka olin raahannu koirakärryyn, ettei mua häiritä. Mulla oli vähän jännitystä havaittavissa ja siksi tunteet pinnassa, joten alkulämmittely ois voinu sujua paremminkin.

  Lähtöön kuitenkin selvittiin ja ihan kunnialla maaliinkin. Pari paikkaa löyty, mistä ajattelin et sunnuntaina vois ajaa paremmin. Tehtiin matkalla kuitenkin puhdas ohituskin. Mä kisasin siis meidän Simpsonilla, joka on ollut vähän sivussa treeneistäkin vielä pari viikkoa sitten, reilu kuukausi sitten tehdyn sylkirauhasten leikkauksen takia. Simpson on kuitenkin jostain ihmeen syystä tosi hyvässä kunnossa ja jätkä veti koko matkan hyvin edellä, tietenkin välillä vähän remmi löysällä, mutta jarruihin ei tarvinnut koskea kertaakaan. Mulla loppui viimeisillä kilometreillä voima ja jouduin ihan suosiolla vetämään ylämäetkin rullaamalla, enkä jaksanut enää nousta putkelle. Loppukiriin kuitenkin keräsin itteni ja viimiset voimat ja se vedettiin putkella.

  Loppupäivä meni sosialisoitumiseen ja seuraavan päivän jännittämiseen. Tässä kohtaa tilanne oli 4. sija (7s kolmanteen sijaan ja 11s toiseen sijaan), joten olin jo lähes luopunut mun tavotteesta saada mitali. Olin siis valmiiksi laskenut, että saattais olla pienet mahikset, mutta et tiukille menis... Ja vaikka lähdin sillä asenteella, että katon vaan miten menee, koska päätavoite on seuraavalla kaudella, ni kyllä sitä kilapiluviettii ja voitontahtoo silti löytyy.

  Sunnuntaina oli vähän rauhallisempi aamu. Ehin tekemään alkulämpän hyvissä ajoin ennen starttia ja sain ihan rauhassa vaihtaa vaatteet ja laittaa hiukset yms. Mä olin koko edellisen illan käyny päässäläpi lauantain suoritusta ja elättänyt toiveita, et voitas nousta kolmannelle sijalle ja pelastaa mun SM-mitaliputki (on tullu napattua SM-kisoista mitali joka vuos 2013 alkaen). Ajattelin et meillä ei ainakaan oo enää mitään menetettävää ja päätin kokeilla polkee koko matkan pienellä vaihteella, enkä voimalla. Lauantaina olin vetäny esim. kaikki ihan pienet nousut putkella, sunnuntaina vaaan pyöritin pienellä vaihtella. Tää taktiikka toimi, näin maalisuoralla et oltiin saatu edellistä kiinni ja kannustin itku kurkussa Ponin vielä loppukiriin. Maalissa oltiin kyllä annettu kaikkemme ja se riitti kolmanteen sijaan. Olin varsinkin toisen päivän suoritukseen tosi tyytyväinen ja koira oli paras mahdollinen. Toisenakin päivänä jaksoi vielä vetää koko matkan remmi kireellä eikä väsyny huomattavasti loppuun. 

  Taso oli kyllä ihan kohillaan, ei me huonoille hävitty! Mun päätavoite on siis ens kauden SM- ja MM-kisat. Sillon ois haaveena kisata jo mun kovaa vauhtia kasvavan pentusen kanssa. Ollaan laskettu et Brunolla pitäis just ja just riittää ikä. Tälle kaudelle kisataan vielä EM-kisat, mihin mulla ei oo varsinaista tavoitetta sijoituksen suhteen, mutta me tehdään Ponin kanssa parhaamme ja katotaan mihin se riittää.

  Iso kiitos äidille ja iskälle, kun ootte treenannut koiria. Varsinkin äiti on jaksanut treenata niitä myöhään illalla ja aikaisin aamulla vaan mua ja iskää varten, enkä mä oo muistanut kiittää tarpeeksi, kiitos!! <3

  Mä myin ennen kauden alkua mun vanhan täysjouston pois ja ostin tilalle hiilikuituisen jäykkäperän ja sitä ollaan iskän kanssa vähän kevennetty vaihtelemalla osia ja mä oon sivussa onnistunut vähän hajottamaan rengasta ja vannetta... Kiitos pyörähuollosta iskälle ja Foxcompille, mistä ollaan hommattu uusia pyöränosia ja kiikutettu sinne mm. mun vanne, kun oli mun jäljiltä vähän lommolla, mutta nyt taas ihan käyttökelpoinen!

  Kiitos myös Kai Immonen ja Kainpo. Meillä on käytössä kainpon narut ja adapterit ja kaikki on toiminut hyvin, oon ollut tosi tytyväinen ja voin kyllä suositella!! Meillä on käytössä myös FitDogin energia- ja palautusjauheet, joita ollaan taas käytetty läpi kauden.

Jämin kuvat: Jarkko Parikka

Jämin kevätkisat 5.5-18 ja kuulumisia

Taas on ollu tällanen kevyt neljän kuukauden pituinen hiljaisuus täällä blogin puolella. Siihen ois tarkotus tulla muutos. Kevään toiset ja viimiset kisat on nyt takana, niin ajattelin kirjottaa vähän kuulumisia kisoista sekä yleisesti missä tällä hetkellä mennään.


  Me siis kisattiin Jämin kevätkisoissa, käytiin vähän testailemassa uusia ratoja. Mä starttasin Simpsonin kanssa koirapyöräilyssä, äiti Rallin kanssa kickarissa ja Rikun kanssa harrastekickarissa. Iskällä oli kahden koiran kärryluokassa Jenni Kreivin koirat lainassa. Martti pääsi pyöräilemään Tuiren kanssa. Kiitos Jennille koiralainasta ja Tuirelle kuskina toimimisesta! <3 Matkassa oli mukana myös mun paras kaveri Julia, joka toimi kisaturistina. Valittiin hyvät kisat, en muista koska olis viimeks ollu kisoissa noin hyvä sää.

  Me saavuttiin paikalle perjantaina illalla. Uudessa kisapaikassa oli ensin vähän ihmettelemistä, mutta löydettiin sieltä hyvä paikka, mihin pysyttää leiri.

  Lauantaina lähdettiin ajajienkokouksen jälkeen kiertämään uutta rataa, joka osoittautui tosi kivaksi. Sieltä löytyi hiekkaa ja pehmeitä kohtia sekä ylä- ja alamäkiä. Radalle mahtui myös tiukkoja kurbeja, ainoastaan muta (mitä yleensä löytyy kaikilta radoilta) puuttui. En tiedä mitä mieltä muut olivat, mutta mä vähän kaipasin sellasta mutarallia mihin kisoissa oon tottunut.

  Meidän porukasta matkaan lähti ensin äiti ja mun muru Ralli! <3 Seuraavana vuorossa olivat Tuire ja Martti, joiden perään me lähdettiin 3min päästä. Simpson, joka yleensä jännittää lähtöä ihan hirveästi, käveli uudelle lähtöpaikalle tosi reippaasti ja odotti innoissaan omaa vuoroaan, koska näki Martin lähdön! Rata lähti heti loivaan ja tosi hiekkaiseen alamäkeen. Mulla oli lasit päässä ja silti pidin silmät melkeen kiinni ettei menny täyteen hiekkaa. Mäen jälkeen ura kaarsi metsään ja oli tosi kivaa perus jämimaastoa. Loppumatkasta löytyi lisää hiekkaa, sekä muutama ylämäki. Viimeiselle 500 metrille mahtui loppukirin lisäksi myös puhdas ohitus. Meidän suoritus oli muutenkin tosi puhdas. Yhdessä tiukassa mutkassa Sinpson hidasti ihan reilusti ja meinasi pysähtyä, kun ei tajunnut miihn mennä. Mulla onneks pelas aivot nopeesti ja toistin suuntakäskyn ni lähti onnesta haukkuen oikeaan suuntaan. Pakko sanoa, että toi koira on kyllä ihan super!! Kertaakaan ei tarvinnu koskea jarruihin, koska koira ei ois ehtiny pois alta, ajolinjat sillä on ihan älyttömän hyvät ja kuulo oli ainakin kisaradalla päällä. Nyt pitää vaan saada molemmille lisää kuntoa ja vauhtia (tosin mulle vielä enemmän kun koiralle) niin syksyllä vedetään vielä kovempaa.

  Äiti juoksi suoraan mun maaliintulosta iskän lähtöön. Mulla oli vielä yksi tehtävä, meidän hyvnmielenkoiran eli Rikun lähettäminen, jonka jälkeen katsottiin vielä juoksun lähdöt ja maaliintulot, sekä se kaikista tärkein: lastenkisa. Me toimittiin Aliinan kanssa kannustusjoukkoina maalissa ja oli ihana katsoa, kun lapset juoksi maaliin lähes kaikki itseään isommilla koirilla ja aikuisen avustuksella, mutta kaikki hymyillen. Lastenkisan jälkeen oli enää palkintojenjako, jonka jälkeen kisapäivä oli pulkassa. Tuloksina mulla ja Ponilla DBM/W 3. sija (toiselle sijalle jäätiin vaan 0.1s), äidillä ja Rallilla DS1 5. sija, iskällä ja Jennin koirilla DS2 2. sija ja Tuirella ja Martilla DBM/W 7. sija.


  Kisapäivän jälkeen hengattiin ilta Julian ja Aliinan kanssa Jämihotellilla. <3 Lisäksi vähän kokousteltiin mun vanhempien, Mäkisten ja Kaitsun kanssa. Tähän väliin iso kiitos Kai Immoselle, jonka uudet vetoliinat meillä on käytössä. Ollaan niillä nyt treenattu ja kisattukkin kaksi kertaa. Mä tykkään ainakin tosta pyöränarusta tosi paljon, muita en oo vielä päässy kokailemaan. Jos etitte hyviä vetonaruja ni suosittelen!!

  Tänään aamulla herätys ennen seitsemää, sit aamupala ja koiratreeni, joiden jälkeen lähdettiin kohti kotia. Kotona purettiin auto ja syötiin, minkä jälkeen pyöräiltiin iskän kanssa vähän testailemaan pyöriä ja sieltä Turun kautta kotiin. Matkaa kertyi n. 40km ja nyt on koirien lisäksi myös ihmiset väsyneitä viikonlopun jäljiltä.


  Sitten niitä muita kuulumisia:

  Oon tosiaan viimeks päivittäny tänne blogin puolelle Marraskuussa, MM-kisojen jälkeen. Sen jälkeen olin viikon verran helpottunut ja onnellinen tuore maailmanmestari. Sen jälkeen alkoi kuitenkin väsymys iskeä ja lähdettiin aika kovaa vauhtia alamäkeen. En jaksanu treenana mitään enkä käydä koulussa. Tätä ehti jatkumaan pari kuukautta, ennen kuin äiti ja iskä huomas, että joku on pahasti pielessä ja lopulta sit itse kerroin et mikä. Sen jälkeen suunta oli ylös kuopan pohjalta, mitä helpotti paljon se et oli perhe ja muita tärkeitä ihmisiä tukena.

  Sen jälkeen menin kaatumaan koirapyöräilytreeneissä (=osuin yhen treenin aikana puuhun x2 ja vedin nurin x3), koska oli niin lumista ja vaikee maasto. Sit oli selkä kipeenä ja se veti koko vartalon ihan jumiin. Se onneks oli ohi parin viikon jälkeen, mut muistoks jäi olkapääongelma. Se on tosin vaivanny nyt n. 5 vuotta, niin et on välillä kipee ja sit taas parempi. Nyt oli kuitenkin aika pahana. Ensin lepoa ja sit alettiin kuntouttamaan kuminauhan kanssa. Nyt se alkaa jo olla kunnossa, välillä kipeytyy enemmän, mut hyvältä alkaa jo näyttämään.

  Me ollaan myös etitty mulle valmentajaa pidemmän aikaa. Viime viikolla turkulainen pyöräilyvalmentaja johon otin alkuvuodesta yhteyttä, kävi meillä vähän juttelemassa meidän lajista ja treenaamisesta. Me nyt kokeillaan ensin miten valmennus alkaisi sujumaan, mutta itselle ainakin jäi tosi hyvä fiilis jo viime viikosta. Nyt hakusessa on enää maantiepyörä treenaamista varten ja mahdollisesti uusi kisapyörä.

  Vielä viimeinen positiivinen uutinen: Meille muuttaa kesällä pienen pieni miniRydje. Rydje, eli pentujen äiti on Jenni Kreivin x-rotuinen ihan super tyttö. Rydje on sama koira, jonka kanssa voitettiin maailmanmestaruus marraskuussa. Meille on siis tulossa pieni poikahauva, jonka ois sit tarkoitus päästä 1.5v jälkeen juoksemaan mun pyörän eteen. <3

kuvat: Kimmo Virkki