Valjakkourheilun sulanmaan MM-kisat 2017, Puola

Vihdoin saavutin tavoitteen, jonka asetin itselleni jo vuoden 2014 Ranskan EM-kisojen jälkeen. Silloin päätin, että tahdon mitalin kansainvälisistä kisoista. Tietenkin silloin ajattelin jo ensisijaisesti vuoden 2016 Englannin EM-kisoja. Ne menivät kuitenkin aikalailla penkin alle ja sieltä käteeni jäi vaan DS1J 4. sija. Nyt lähdin tavoittelemaan koirapyöräilystä mitalia, mutta ajattelin mun pyöräilyn riittävän max 3. sijaan. Juoksussa tavoitteet olivat vähän epävarmat, mutta tiesin, että siellä olisi paljon mua kovempia juoksijoita. Kisakoirana mulla oli pyöräilyssä Jenni Kreivin Rydje ja juoksussa mun oma kisakoira Ralli. Alkuperäinen suunnitelma oli, että pyöräilen Rallilla ja juoksuun saan Rydjen, koska meillä ei omat kisakoirat riittäneet mun ja mun vanhempien startteihin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Rallilla tuli ongelmia ajolinjojen kanssa pyöräillessä. Näin jälkeen päin ajateltuna koirat olivat paremmin näin päin, koska Rallin vauhti ei olisi riittänyt pyörän edessä.

  Jännitin perjantain pyörästarttia paljon, mutta lähtöviivalle menin aika sekavin odotuksin ja fiiliksin. Radalle kuitenkin lähdettiin vaan tekemään oma paras suorituksemme ja katsomaan, että mihin se riittää. Maalissa olin todella hämmentynyt, kun kuulin, että ollaan ekalla sijalla. Toivoin, että saataisiin pidettyä johtoasema myös toisen kisapäivän jälkeen.

  Lauantai meni juoksustarttia jännittäessä. Mä en oikein tiennyt et pitäisikö mun olla kauhuissani vai innoissani juoksun dualstarteista (radalle lähdettiin pareittain, 30s väliajoin). Päädyin siis vaan jännittämään entistä enemmän. Lähtö sujui kuitenkin hyvin. Pääsimme heti viivalta edelle ja mun pari jäi taakse, eikä pysynyt meidän vauhdissa. Suoritus oli yleisesti puhdas ja vedin itseni ihan loppuun. Maalissa iskä otti kopin musta ja äiti koirasta.

  Illalla oli luvassa musher dinner. Ruoka oli ok ja parempaa seuraa ei olisi voinut toivoa. Koko ilta meni jonottaessa ja syödessä, loppuillasta eksyttiin Jaden kanssa väärän maan leiriin ja nukkumaan päästiin kuitenkin ennen puolta yötä.

  Sunnuntaina oli jännitystä havaittavissa yhdellä sun toisella. Aika kului todella hitaasti omaa starttiani odotellessa, vaikka ennen sitä oli tehtävääkin. Lämmittely piti tehdä tosi hyvin, koska jalat olivat niin jumissa lauantailta. Lopputuloksena pyöräilyyn tarvittavat lihakset olivat lämpiminä, mutta kävely olikin sitten toinen juttu. Ensimmäiseltä sijalta starttaaminen toi lisää paineita. Myös se, että koirapyöräilyn moninkertainen maailmanmestari Igor Tracz oli myös kaatunut radalla ja iskäkin käynyt vähän puuta tutkimassa lähempää, loi pientä lisäjännitystä.

 Me kuitenkin lähdettiin taas tekemään oma paras suorituksemme, tavoitteena selvitä maaliin ehjänä ja ilman kaatumisia. Rata oli kuraisempi ja liukkaampi kuin perjantaina. Ajolinjat olivat loppumatkassa ihan hukassa, lasit joiden linsseistä ei nähnyt läpi puoliakaan, ei auttaneet asiaa. Loppumatkasta ajo oli radalla laidasta laitaan suhaamista. Olin aivan varma, että siinä meni meidän mahdollisuus kultaan. Loppuun asti kuitenkin vedettiin täysillä ja maalissa oltiin kyllä kaikkemme annettu. Mun ajoni olisi voinut olla parempaa, mutta Rydje oli täydellinen. Ihan supertyttö, veti koko matkan varmasti ja suoraa linjaa eteenpäin, vaikka mä ajelinkin missä sattuu. Maalista musta ja Rydjestä otti kopin mun vanhemmat, sekä Jenni. Mä en pystynyt miettimään mitään muuta, kun tuijotettiin kelloa ja tulostaulua, odottaen, että riittikö aikamme ensimmäisen sijan säilyttämiseen. Ja riitti se! En ole varmaan ikinä aikaisemmin maalissa itkenyt ihan vain onnesta.

  Maalista piti kuitenkin tehdä pikainen siirtyminen autolle. Kuraisten vaatteiden vaihto ja kisapaitaan seuraava numero tilalle. Juoksuun lämmittely ei sujunut kovin hyvin. Pyöräilyn tulos vähän sekotti ajatuksiani ja siinä kohtaa ei sen erityisemmin enää edes kiinnostanut juoksu, mihin startattasimme kuudennelta sijalta. Sain kuitenkin itseni kerättyä ja päätin mennä vetämään viimeisen starttini junnuluokassa täysillä. Radalla huomasin  ensimmäistä kertaa, miten paljon pyöräily vaikuttaa juoksuuni. Jalka ei vaan kulkenut. Koira oli aivan täydellinen, mutta mun jalka ei vaan meinannut nousta. Säilytimme kuitenkin 6. sija.

  Sitten luvassa olikin enää palkintojenjako. Meillä oli edessä vielä pitkä ajomatka, joten lähdettiin heti junnujen palkintojen jaon jälkeen. Mulla oli jotenkin tosi helpottunut ja samalla haikea fiilis kun palkintopallilta tulin takaisin suomalaisten joukkueen luo. Sitten piti vielä sanoa heipat kaikille ja lähteä. Lopputuloksena en pystynyt lopettamaan itkemistä. Siitä sitten sain itseni kerättyä ja heipat sanottua. Otettiin vielä kuvat äidin ja iskän kanssa ja sen jälkeen mä hyppäsin Tuiren ja Anun kyytiin, kun äiti ja iskä jäi vielä vähän lomailemaan.

  Nyt on siis reissu taputeltu ja mitali pysyi kaulassa koko automatkan Tallinnaan asti. Fiilikset ovat vähän haikeat. Tuntuu kuin olisin ihan hetki sitten kisannut ekat kisat ikinä ja nyt on takana mun viimeiset kisat junnuissa. Tämän täydellisempää päätöstä mun junnuvuosille en olisi voinut toivoa. Toivottavasti muut saa kokea samanlaisia onnistumisen hetkiä ja pääsee kokemaan meidän maailman parhaan junnuporukan maailman parhaan yhteishengen. Olen saanut valjakkourheilun kautta ihan älyttömän tärkeitä kavereita ja nämä ihanat varmaan tietävät keitä tarkoitan! <3 Nyt vain lisää treeniä ja uudet tavoitteet, joita sitten jahtaamaan ja saavuttamaan! Haluun tähän loppuun vielä kiittää muutamaa ihmistä erikseen:

  Kaikista suurin kiitos kuuluu Jenni Kreiville ja Rydjelle!! Ilman teitä kahta kultainen mitali olisi jäänyt haaveeksi! KIITOS!! <3

  Ihan super kiitokset vanhemmilleni, jotka on tukeneet mua matkalla tavoitteisiin ja kestitte mua koko viikon kisareissun! <3

  Kiitos myös Tuirelle ja Anulle, kun pääsin kyytiin, että ehdin ajoissa kotiin ja kouluun!

  Noora Waltarille kiitos olkapään teippauksista, niistä oli suuri apu! 

Kirsi Mansikkasalo-Jurvelin ja forever living products tuesta junnujoukkueen tukemisesta!

  Suurkiitos myös Makulle, hoidit joukkueenjohtajan hommat tosi hyvin! Samalla vielä kiitos koko maajoukkueelle ja hyvälle yhteishengelle.

  Hurjasti onnea kaikille menestyneille ja menestystä tuleviin treeneihin ja kisoihin.