EM-kisat Ranskassa
Starttasimme matkaan kaksi viikkoa sitten lauantaina. Ensimmäisen yön vietimme laivassa, ja toisena päivänä ajoimme Tukholmaan. Tukholmassa koirat pääsivät vihdoin kunnolla jaloittelemaan kävelylenkille, ne olivat muuten päässeet vain syömään, ja vähän jaloittelemaan autossossa olemisen jälkeen. Kyllä omatkin jalat olivat vähän kankeat, vaikka olimme istuneet autossa vasta todella vähän verrattuna siihen mitä oli tulossa.
Vietimme Tukholmassa yhden yön, ja seuraavana aamuna matka jatkui kohti Saksaa, sinne pääsemistä oli odotettu kauan. Ajaminen kesti sen verran kauan kaikkinen vessataukoineen, että saavuimme perille vasta illalla. Jalat olivat taas aika kankeat, joten lähdimme äidin ja Camillan kanssa kävelyttämään koiria sillä välin kun muut lähtivät kauppaan ostamaan ilta- ja aamupalaa.
Seuraavana aamuna lähdimme kymmenen? aikaan ja tällä kertaa ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Berliiniä piti suunnata ruokakauppaan ostamaan oreoita (itselle ja myös kaverit odottelivat niitä tuliaisiksi). Matka sujui melkein loppuun asti ilman ongelmia, vaikkakin jumitimme yhdellä moottoritiellä aika kuan ruuhkan takia. Mutta kun saavuimme Berliinin keskustaan, ja matkaa hotellille oli 10km... 10km ajaminen kesti varmaan ainakin 2h, vaikka kello oli varmaan yli seitsemän. Erikoinen aika ruuhkalle. Noh, pääsimme kuitenkin hotellille. Kun huoneet oli varattu ja tavarat kannettu sisälle, lähdimme äidin, iskän ja Julian kanssa kävelyttämään koiria, ja etsimään jotain ruokapaikkaa josta voisimme hakea ruuat mukaan. Sellainen löytyi ja palasimme takaisin hotellille.
Seuraavana aamuna söimme varmaan epäterveellisimmään aamupalan koko matkan aikana. Aamupalalla ei ollut yhtään tummaa leipää, joten söimme melkein valkoisia paahtoleivän paloja, ja päälle nutellaa. Ja löytyihän sieltä tottakai myös kroisantteja ja jotain leivoksia joissa oli sisällä (yllätys,yllätys) suklaata. Kun lähdimme aamupalalta vatsat täynnä, pakkasimme tavarat autoon ja matka jatkui kohti Ranskaa...
Saimme istua taas autossa aika kauan mutta seuraava pysäkki oli eiffel tornin juurella. Päätimme mennä ylös siskoni ja äitini kanssa, ja ajattelimme että menemme koko matkan hissillä mutta jouduimmekin kävelemään puoleenväliin. Jalat olivat aika hapoilla, mutta se kannatti. Huipulla oli todella sumuista, mutta hienon näköistä. Pariisista matka jatkui kohti hotellia, josta oli 40km kisapaikalle. Hotellilla saimme tietää että siellä oli vain kahden hengen huoneita, joten nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa ja Marttikin pääsi meidän huoneeseen.
Kun heräsimme torstai aamuna olikin aika lähteä kisapaikalle tutustumaan ratoihin. Ensin kävimme kiertämässä "canicross reitin", joka myöhemmin osoittautui vääräksi. Kickbiken reitti meni osan matkaa metsässä, mutta onneksi polku ei ollut liian kapea, mutta osa käännöksistä oli aika tiukkoja. Kun radat oli kierretty, oli aika lähteä kohti hotellia peseytymään, koska kengät näyttivät kurakökkäreiltä, ja vaatteet... No, ne olivat aika kuraiset myös, ja hiusten latvat näyttivät siltä että olisin dipannut ne kuralammiikkossa.
Loppupäivä kului kaupungissa ja hotellilla, ja seuraavana päivänä olisi sitten kisastartti. Nukui yön hyvin Martti kainalossa, ja aamulla suuntasimme aamupalan jälkeen kohti kisapaikkaa.
Siellä katsoimme muiden lähtöjä ja äiti letitti minun, Jasminin, Julian ja Mayan hiukset ja saimme letteihin myös siniset ja valkoiset nauhat. Ensimmäinen startti oli canicross 3km Pörrin kanssa, ennen lähtöä kuulin että minun pitää lähettää koira itse, mutta Pörri onneksi lähtee nätisti vaikka pitääkin aika kovaa meteliä. Lähdössä sitten joku mies näytti siinä sormilla 5,4,3,2,1... ja sitten sanoin Pörrille veto, muttta kun lähdimme se mies huusi GO! vasta kun olimme jo lähteneet ja menneet ehkä metrin. Käännyin ympäri, koska luulin että en olisikan vielä saanut lähteä, mutta sitten jatkoimme matkaa. Menetimme lähdössä joitain sekuntteja. Olimme sarjassamme 4. kun osallistujia oli 11. Kolmos sijaan oli sen verran matkaa, että lähdössä menetetyillä sekunneilla ei ollut merkitystä.
Seuraava startti oli kickbike, sain taas lämmitellä vain itseni, ja koira minulle lämmitettiin valmiiksi. Suomalaiset olivat ehkä ainoat jotka potkivat, koska ainakin Norjalaisilla oli kaikilla niin isot seisojat että 4 ensimmäistä sijaa oli niiden ilman potkimistakin. Minä olin siis viides heti neljän Norjalaisen jälkeen, ja myös kuudes oli Norjalainen.
Rata oli aika hidas, koska se oli kurainen ja märkä. Juoksussa minulla oli vanhin koira, ja kickbikessä pienin. Nyt meillä o sitten kotona kasvamassa pikku seisoja joka on jo nyt oikeastaan aika iso. Sen kanssa on jo tehty alkeisvetoja, ja kyllä se kohta oppii.
Kiitos koirien palautu- ja energia juomista Fit Dog!
Julia, Maya, Jasmin, äiti, iskä, Stefan ja Camilla kiitos parhaasta matkaseurasta ja kannustuksesta. Ja iskälle ja Stefulle kiitos kun jaksoitte valvoa ja ajaa!
Saimme istua taas autossa aika kauan mutta seuraava pysäkki oli eiffel tornin juurella. Päätimme mennä ylös siskoni ja äitini kanssa, ja ajattelimme että menemme koko matkan hissillä mutta jouduimmekin kävelemään puoleenväliin. Jalat olivat aika hapoilla, mutta se kannatti. Huipulla oli todella sumuista, mutta hienon näköistä. Pariisista matka jatkui kohti hotellia, josta oli 40km kisapaikalle. Hotellilla saimme tietää että siellä oli vain kahden hengen huoneita, joten nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa ja Marttikin pääsi meidän huoneeseen.
Kun heräsimme torstai aamuna olikin aika lähteä kisapaikalle tutustumaan ratoihin. Ensin kävimme kiertämässä "canicross reitin", joka myöhemmin osoittautui vääräksi. Kickbiken reitti meni osan matkaa metsässä, mutta onneksi polku ei ollut liian kapea, mutta osa käännöksistä oli aika tiukkoja. Kun radat oli kierretty, oli aika lähteä kohti hotellia peseytymään, koska kengät näyttivät kurakökkäreiltä, ja vaatteet... No, ne olivat aika kuraiset myös, ja hiusten latvat näyttivät siltä että olisin dipannut ne kuralammiikkossa.
Loppupäivä kului kaupungissa ja hotellilla, ja seuraavana päivänä olisi sitten kisastartti. Nukui yön hyvin Martti kainalossa, ja aamulla suuntasimme aamupalan jälkeen kohti kisapaikkaa.
Siellä katsoimme muiden lähtöjä ja äiti letitti minun, Jasminin, Julian ja Mayan hiukset ja saimme letteihin myös siniset ja valkoiset nauhat. Ensimmäinen startti oli canicross 3km Pörrin kanssa, ennen lähtöä kuulin että minun pitää lähettää koira itse, mutta Pörri onneksi lähtee nätisti vaikka pitääkin aika kovaa meteliä. Lähdössä sitten joku mies näytti siinä sormilla 5,4,3,2,1... ja sitten sanoin Pörrille veto, muttta kun lähdimme se mies huusi GO! vasta kun olimme jo lähteneet ja menneet ehkä metrin. Käännyin ympäri, koska luulin että en olisikan vielä saanut lähteä, mutta sitten jatkoimme matkaa. Menetimme lähdössä joitain sekuntteja. Olimme sarjassamme 4. kun osallistujia oli 11. Kolmos sijaan oli sen verran matkaa, että lähdössä menetetyillä sekunneilla ei ollut merkitystä.
Seuraava startti oli kickbike, sain taas lämmitellä vain itseni, ja koira minulle lämmitettiin valmiiksi. Suomalaiset olivat ehkä ainoat jotka potkivat, koska ainakin Norjalaisilla oli kaikilla niin isot seisojat että 4 ensimmäistä sijaa oli niiden ilman potkimistakin. Minä olin siis viides heti neljän Norjalaisen jälkeen, ja myös kuudes oli Norjalainen.
Rata oli aika hidas, koska se oli kurainen ja märkä. Juoksussa minulla oli vanhin koira, ja kickbikessä pienin. Nyt meillä o sitten kotona kasvamassa pikku seisoja joka on jo nyt oikeastaan aika iso. Sen kanssa on jo tehty alkeisvetoja, ja kyllä se kohta oppii.
Kiitos koirien palautu- ja energia juomista Fit Dog!
Julia, Maya, Jasmin, äiti, iskä, Stefan ja Camilla kiitos parhaasta matkaseurasta ja kannustuksesta. Ja iskälle ja Stefulle kiitos kun jaksoitte valvoa ja ajaa!
